bootsit

Kävin lauantain kunniaksi kirpputorilla Mankkaan Akselissa. Vaikka tarjolla oli lähimmäkseen lastenvaatteita ja minun makuuni ylihinnoiteltuja kuteita, muutamia löytöjä onnistuin tekemään, parhaina niistä yllä edustavat bootsit.

Kevään saapuessa olen sekä kaivanut kevyet kenkäni kaappien syövereistä, että saanut kalvavan kaipuun kunnon saappaita kohtaan. Eilen jopa alistuin ja kävin Sellon Aleksi13:ssa katsomassa sadan euron saappaita. Onneksi tänään kaivoin sekalaisen kirppispöydän alta esiin nämä hyväkuntoiset ja sopivasti kuluneet bootsit. Tärisin innosta vielä kassalle suunnistaessani.

Nämä bootsit onnistuivat jopa taltuttamaan raastavan kaipuuni pitkävartisiin Dr. Martenseihin. Toistaiseksi.
Päällä oli eilenkin yllähengannut, viime kiesänä vitosella Saksasta haettu armeijakuosinen mekko, jonka päälle heitin ikivanhan HM:n kietaisutopin ja 2nd hand vyön.

eilen oli kaikki paremmin

Because sometimes yesterday is better than today.
Eilen oli tosiaan tuottoisampi päivä asurintamalla. Hento kesäpaita kaverinaan luotto toppimekko ja viimeaikoina liikaakin kaulan ympärillä viihtynyt 2ndhand kaulahuivi.

Yäk, tänään satoi räntää ja kastuin ihan märäksi pyöräillessäni. Ehkä huomenna äiti luoto suosii lapsiaan lempeämmillä tuulilla, pilvettömämmällä säällä tai vähintäänkin lämpimämmillä sateilla.
(anteeksi pihamme yltiöpäistä tavaraläjää, jonnekin kaikki kamat on tungettava. ja mua ei innosta, kummasti, hautautua sinisiin muuttolaatikoihin.)

vanhempien vaatekaapilla

Vanhempien vanhoilla vaatteilla mennään. Mekko, paita ja kengät ovat äidin varastoista, takki on isän vuonna -95 ostama puvuntakki. Joka roikkui vuosia henkarissa vintillä, kunnes viime pääsiäisenä sen sieltä löysin. On hyvin kätevää, että vanhemmat ovat säilyttäneet vanhat vaatteensa. Ei tarvitse itse ostaa uusia. :DMuoti kirtää och så vidare.

Ei löydy yhtään päivää, jolloin mulla ei olisi päällä mitään käytettyä. Vielä hiphei ja hurraa, sain muutama päivä sitten taas uuden erällisen äidin vanhoja, täysin minulle sopivia ja tyylini mukaisia vaatteita.
Tulen pettymään karvaasti, jos tulevat lapseni eivät haluakaan käyttää ultahienoja vaatteitani teini-iän saavutettuaan.

Tulipas hyvin ajatusjuoksu tekstiä. Heijastaa hyvin levotonta mielialaani.

itsevärjäyshame

Vihreänruskea mekko on Gina Tricotista. Alkuperäinen vauvanvaaleanpunainen väri sai minut jo kuukausia sitten yökkimään pastelliväri-inhosta ja taas yksi itsevärjäysurakka saatiin kunnialla päätökseen. Maanläheinen väri on neutraali ja silmäämiellyttävä. Eikä ainakaan saa minua inhon valtaan.

Värin lisäksi mekko oli hassunmallinen. Sen olisi tarkoitus tulla rinnan yli kokomekoksi, mutta olkaimet ovat liian pitkät ja mekkoa sai aina olla vetelemässä ylöspäin. Muutin siis mekon rinnan alle ulottuvaksi, henkselliseksi hameeksi.Pituuskin on passelimpi.

Nyt siis alunperin vaaleanpunainen mekko toimii paljon paremmin ruskeanvihreänä hameena. Jälleen syitä, miksei ikinä pitäisi heittää mitään pois. Uusi käyttötarkoitus kyllä löytyy.

Liivi on muuten äidin itse tekemä. Mokkanahkaisen hameen muuntaminen liiviksi oli kuulemma työlästä ja aikaavievää, mutta nyt paita on palvellu meidän perheen naisia jo vuosia.

viikonloppuja

Aika perusta päällä, eilen oli kivempi asu, mutten jaksanut/ehtinyt kuvailla sitä. Korsettia ja liehvaa helmaa, toisin kuin tänään. Vihreämusta edustaa.

Kiire on ollut hirmuinen. Sunnuntaikaan ei säästy juoksemiselta, sillä edessä vielä kolmen tunnin treenit ja laukkujen purkua. Onneksi eilen olin jo aikaisin pedissä, sillä muuten tämäkin päivä olisi mennyt pelkkään haamuna huuhailuun. Miten mulla yht´äkkiä onkin ollut näin sosiaalisesti rikas elämä? Tuntuu että tapahtumaa ja tekemistä pukkaa toisensa päälle. Toisaalta kun tämä menojakso loppuu, tulen varmasti valittamaan tekemisen puutetta. Ikinä ei ole hyvä.

Käytinpä eilen ensimmäistä kertaa sandaaleja tänä keväänä eikä ollut paras mahdollinen kenkäratkaisu. Varpaat palelivat ja koko illan jatkunut vesisade märistytti ohuet sukkikset kokonaan. Tänään jalassa montamonta monta vuotta vanhat Converset. Kengät olivat vaaleanpunaiset ostohetkellä vuoden 2007 keväällä muistaakseni, mutta tähän mennessä ne ovat jo nähneet niin paljon maailmaa, että väri on hehkeän sekalainen ja itsetuunattu likaisen kulunut vaaleanpunainen, johon on kuvistunnilla lisäilty eri sävyjä.

Converset kulkivat jalassani säännöllisesti koko yläasteen loppuun, sillä ne sopivat täydellisesti jokapäiväiseen farkut, t-paita, huppari-lookkiini. Lukion ykkösen puolessa välissä hylkäsin vaalenapunaiset conssini ja ostin alennuksesta varrettomat nahka-Converset. Sen jälkeen ei varrellisia ole jaloissani usein nähtykään.