bootsit

Kävin lauantain kunniaksi kirpputorilla Mankkaan Akselissa. Vaikka tarjolla oli lähimmäkseen lastenvaatteita ja minun makuuni ylihinnoiteltuja kuteita, muutamia löytöjä onnistuin tekemään, parhaina niistä yllä edustavat bootsit.

Kevään saapuessa olen sekä kaivanut kevyet kenkäni kaappien syövereistä, että saanut kalvavan kaipuun kunnon saappaita kohtaan. Eilen jopa alistuin ja kävin Sellon Aleksi13:ssa katsomassa sadan euron saappaita. Onneksi tänään kaivoin sekalaisen kirppispöydän alta esiin nämä hyväkuntoiset ja sopivasti kuluneet bootsit. Tärisin innosta vielä kassalle suunnistaessani.

Nämä bootsit onnistuivat jopa taltuttamaan raastavan kaipuuni pitkävartisiin Dr. Martenseihin. Toistaiseksi.
Päällä oli eilenkin yllähengannut, viime kiesänä vitosella Saksasta haettu armeijakuosinen mekko, jonka päälle heitin ikivanhan HM:n kietaisutopin ja 2nd hand vyön.

eilen oli kaikki paremmin

Because sometimes yesterday is better than today.
Eilen oli tosiaan tuottoisampi päivä asurintamalla. Hento kesäpaita kaverinaan luotto toppimekko ja viimeaikoina liikaakin kaulan ympärillä viihtynyt 2ndhand kaulahuivi.

Yäk, tänään satoi räntää ja kastuin ihan märäksi pyöräillessäni. Ehkä huomenna äiti luoto suosii lapsiaan lempeämmillä tuulilla, pilvettömämmällä säällä tai vähintäänkin lämpimämmillä sateilla.
(anteeksi pihamme yltiöpäistä tavaraläjää, jonnekin kaikki kamat on tungettava. ja mua ei innosta, kummasti, hautautua sinisiin muuttolaatikoihin.)

vanhempien vaatekaapilla

Vanhempien vanhoilla vaatteilla mennään. Mekko, paita ja kengät ovat äidin varastoista, takki on isän vuonna -95 ostama puvuntakki. Joka roikkui vuosia henkarissa vintillä, kunnes viime pääsiäisenä sen sieltä löysin. On hyvin kätevää, että vanhemmat ovat säilyttäneet vanhat vaatteensa. Ei tarvitse itse ostaa uusia. :DMuoti kirtää och så vidare.

Ei löydy yhtään päivää, jolloin mulla ei olisi päällä mitään käytettyä. Vielä hiphei ja hurraa, sain muutama päivä sitten taas uuden erällisen äidin vanhoja, täysin minulle sopivia ja tyylini mukaisia vaatteita.
Tulen pettymään karvaasti, jos tulevat lapseni eivät haluakaan käyttää ultahienoja vaatteitani teini-iän saavutettuaan.

Tulipas hyvin ajatusjuoksu tekstiä. Heijastaa hyvin levotonta mielialaani.

itsevärjäyshame

Vihreänruskea mekko on Gina Tricotista. Alkuperäinen vauvanvaaleanpunainen väri sai minut jo kuukausia sitten yökkimään pastelliväri-inhosta ja taas yksi itsevärjäysurakka saatiin kunnialla päätökseen. Maanläheinen väri on neutraali ja silmäämiellyttävä. Eikä ainakaan saa minua inhon valtaan.

Värin lisäksi mekko oli hassunmallinen. Sen olisi tarkoitus tulla rinnan yli kokomekoksi, mutta olkaimet ovat liian pitkät ja mekkoa sai aina olla vetelemässä ylöspäin. Muutin siis mekon rinnan alle ulottuvaksi, henkselliseksi hameeksi.Pituuskin on passelimpi.

Nyt siis alunperin vaaleanpunainen mekko toimii paljon paremmin ruskeanvihreänä hameena. Jälleen syitä, miksei ikinä pitäisi heittää mitään pois. Uusi käyttötarkoitus kyllä löytyy.

Liivi on muuten äidin itse tekemä. Mokkanahkaisen hameen muuntaminen liiviksi oli kuulemma työlästä ja aikaavievää, mutta nyt paita on palvellu meidän perheen naisia jo vuosia.

viikonloppuja

Aika perusta päällä, eilen oli kivempi asu, mutten jaksanut/ehtinyt kuvailla sitä. Korsettia ja liehvaa helmaa, toisin kuin tänään. Vihreämusta edustaa.

Kiire on ollut hirmuinen. Sunnuntaikaan ei säästy juoksemiselta, sillä edessä vielä kolmen tunnin treenit ja laukkujen purkua. Onneksi eilen olin jo aikaisin pedissä, sillä muuten tämäkin päivä olisi mennyt pelkkään haamuna huuhailuun. Miten mulla yht´äkkiä onkin ollut näin sosiaalisesti rikas elämä? Tuntuu että tapahtumaa ja tekemistä pukkaa toisensa päälle. Toisaalta kun tämä menojakso loppuu, tulen varmasti valittamaan tekemisen puutetta. Ikinä ei ole hyvä.

Käytinpä eilen ensimmäistä kertaa sandaaleja tänä keväänä eikä ollut paras mahdollinen kenkäratkaisu. Varpaat palelivat ja koko illan jatkunut vesisade märistytti ohuet sukkikset kokonaan. Tänään jalassa montamonta monta vuotta vanhat Converset. Kengät olivat vaaleanpunaiset ostohetkellä vuoden 2007 keväällä muistaakseni, mutta tähän mennessä ne ovat jo nähneet niin paljon maailmaa, että väri on hehkeän sekalainen ja itsetuunattu likaisen kulunut vaaleanpunainen, johon on kuvistunnilla lisäilty eri sävyjä.

Converset kulkivat jalassani säännöllisesti koko yläasteen loppuun, sillä ne sopivat täydellisesti jokapäiväiseen farkut, t-paita, huppari-lookkiini. Lukion ykkösen puolessa välissä hylkäsin vaalenapunaiset conssini ja ostin alennuksesta varrettomat nahka-Converset. Sen jälkeen ei varrellisia ole jaloissani usein nähtykään.

onnellisuuskengät ja kirpparipaita

Tänään on tosi paha hiuspäivä.

Kengät on äidin vanhat. Löytäessäni ne vintiltä pohja oli jo melkein puhki kulunut. Äiti sanoi, ettei kenkiä ole mitään järkeä viedä suutariin, mieluummin ostetaan uudet, mutta sain tahtoni läpi ja kengät ovat olleet jo päälle vuoden kovassa kulutuksessa. Vieläkin onnistuvat saamaan minut onnelliseksi ja sehän kauniissa tavaroissa on tärkeintä.

Jostakin syystä olen tietoisesti alkanut karttamaan liian lyhyitä hameita ja sen takia tänäänkin täytyi laittaa Gina Tricotin lyhyen pikkuhameen alle toinen, huomattavasti vanhempi, hame.
Paita on kirpparilta eurolla. Aluksi ajattelin, että liian mummomainen, mutta nyt mieleni on muuttunut. Ja onneksi, ei mene euron paita hukkaan.

särmää etsimässä

Väsytti huonosti nukutun yön jälkeen. Vaikka en tietoisesti stressannut matikan koetta, ilmeisesti alitajuntaisesti olin aivan paniikissa, sillä tuli valvottua tahattomasti johonkin kahteen asti. Olisin kyllä mielelläni saanut unta jo aikaisemmin, mutta minkäs teit.

Vaaleisiin kevätkuoseihin oli pakko saada lisää asennetta. Ei sillä, että raikkaat ja henkäyksenohuet vaatteet, kukkakuosiset mekot tai vaaleat asukokonaisuudet vielä kyllästyttäisivät, mutta on kiva saada edes vähä vaihtelua. En tiedä, oliko liila leopardikuvioinen neule paras mahdollinen valinta särmittämään pastellimekkoani(jota olen käyttänyt kevään tultua aivan liikaa), mutta näillä mentiin tänään.

Jokin vaivaan oikeinkirjoitustani. Olipa kyseessä sitten huolimattomuus, liian pitkät kynnet, tarkkaavaisuuden puute tai liiallinen väsymys, alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän korjata jok'ikinen sana vähintään kolmeen kertaan. Liioittelematta. Keskitin kaiken huomiokykyni ja tarkkaavaisuuteni matikan kokeeseen.

haaleaa kukkaa

Äidin vanha mekko löytyi vintiltä. Haaleasävyinen kukkamekko sopii hyvin kirkkaisiin kevätpäiviin ja jopa pyörällä ajamiseen.

Hatun ostin kirpparilta. Se on saanut paljon haukkuja osakseen ja minä taidan olla ainoa, joka pitää siitä. Muiden mielestä se on kamala. Ehkä vuoden kuluttua katson hattua kauhistuneena ja häpeän, että olen ikinä kehdannut käyttää sitä. Siihen asti vedän sen päähäni mahdollisimman useasti, sillä mielestäni se on aivan loistava.

Jopa kiilakorkkarit toimivat tänään. Maa on kuiva eikä varpaita palella sukkisten kanssa. Kengät ovat muistaakseni Aleksi13:sta noin viidellätoista eurolla ostetut kesällä ennen ysille menoa. Hankaavat aina ilman sukkahousuja kamalat haavat jalkoihini ja siksi niiden käyttökerrat voi laskea melkein yhden käden sormilla.

Valkoinen trenssini on viime kesän alennusmyynneistä Vero Modasta. Aikamoinen heräteostos, mutta takki oli saatava siinä elämäntilanteessa. Ei takki tyhmä ole, mutta jos nyt saisin päättää, se jäisi kaupan henkarille roikkumaan. Valkoinen on arka väri ja takin leikkaus ei ole niitä imartelevimpia. Mutta toimii ihan kivasti semi lämpiminä päivinä naisellisten mekkojen seurana. Tänään vedin vielä parit kaulaliinat kaulaan, sillä ei vielä sentään kesää eletä.

laskeva aurinko

Eilen oli illallakin vielä lämmintä. Laskeva aurinko sai ulkona hyppimishaluni kasvamaan, mutta valitettavasti päivän asu oli viime aikoina kovassa käytössä ollut pallohame. Paljas maa on kylmä ja harmaasävyinen, mutta muutaman hetken ehdin olla onnellinen luonnonlapsi ilman sukkahousuja ja huolia. Ensi viikosta tulee toivottavasti mielenkiintoisempi asujen suhteen. En jaksaisi enää tuskailla asuvalintojen kimpussa.

petollinen kevät

Liila hame on Tallinnasta, Terranova nimisestä liikkeestä. Kesällä keveälle hameelle oli paljon käyttöä, mutta syksyn mittaan se alkoi silmissäni näyttää vain liian tavanomaiselta massahameelta. Tänään heitin liilan hamoseni Ginasta ostamani tyllihameen päälle.

Kengät ovat äidin arkistoista. Ennen niissä oli hienot rusetit päällä, mutta viime keväänä pidin rusetteja epätyylikkäinä ja repäisin ne pois. :(

Pääsiäinen ja koeviikko ovat saaneet asuvalintani tylsistymään ja yksinkertaistumaan. Syynä saattaa olla myös viime aikoina lisääntynyt 'mulla ei oo mitään päälle laitettavaa'-kriisi. Ihme homma, sillä vielä kuukausi sitten löysin täydestä vaatekaapistani aivan mainiosti kaikkea kivaa.

Tänäänkin tylsästi perus musta neule, pari hametta päällekkäin, hattu peittämään huonon hiuspäivän ja ulkovaatteiksi musta huivi ja sinimusta jakku.
Kyllä tuli kylmä. Talvella lupasin itselleni, etten enää ikinä tule palelemaan, mutta viime päivien petolliset kevätsäät hämäsivät minua ja lähdin kouluun liian vähin varustein. Muutenkin on kamalan vaikea suhtautua alhaisiin plusasteisiin. Mitä silloin pitäisi laittaa päälle? Talvitakki on liian kuuma, kevättakki liian ohut. Ilmeisesti kerrokset ovat kova sana.
No ainakin palelen tyylikkäänä.

takkutukka

Ilmiselvästi kyllästyn aivan liian nopeasti. Ei siitä ole kuukauttakaan kun sain hiusmallina uuden leikkauksen ja värin, mutta jo viikko sitten aloin pohtia keväistä polkkatukkaa. Tulin tulokseen, etten vielä lyhennä hiuksiani turhan dramaattisesti, mutta uusi leikkaus olisi saatava. Hiukset ponnarille ja keittiösaksilla noin neljä senttiä takaa pois. Edestä jätin pidemmäksi, sillä on pakko saada hiukset kiinni. Ei maksanut mitään ja aikaakin kului vain noin viisi sekuntia. Voi sitä kampaajaparkaa, joka joutuu kahden vuoden kuluttua setvimään omaleikkaustukastani säädyllisen ja terveen näköisen. :D

Suoraan sanoen en kamalasti välitä, onko toinen sivu nyt millin pidempi kuin toinen, koska joka tapauksessa hiuspehkoni on luonnonkihara takkutukka. Vaikka olisikin leikattu suoraksi, ei se siltä näyttäisi. Siksi: mitä sotkuisempi ja villimpi, sen parempi. Aamuisin saa aina yllättyä päivän kampauksesta.

Lohikäärmeet

Kävin jo toisen kerran leffassa tämän viikon aikana. Tällä kertaa elokuvaelämyksenä oli "Näin koulutat lohikäärmeesi", 3D:nä. Elokuva osoittautui tosi kivaksi ja viihdyttäväksi, osittain myös ennakko-odotusten puuttumisen takia. Hauska tietokoneanimaatio sopii siis myös lapsenmielisille seitsemäntoistavuotiaille. Ne lohikäärmeet vaan oli sulosia... awws. :D

Kierrätyskeskuksesta ostetusta tummansinisestä hameesta on tullut lyhyen ajan sisällä yksi vaatekaappini peruselementeistä. Se pelastaa vaatekriisipäivät ja muuntautuu monenlaisiin asuihin ja mielialoihin. Sopii joka tilanteeseen, tapahtumaan ja vaatteeseen. Tämän päivän asu oli muutenkin todella perusperusperus. Ei innovaattisuutta, ei mitään uutta. Tummansininen hame, tummansininen miesten jakku, mustat kengät, sukkikset, laukku ja hattu, jonka löysin toissa päivänä vintiltä.


Ja murruin vihdoinkin: tästä päivästä lähtien my.fight on osa sosiaalista mediaa. Olen virallisesti naamakirjassa. Mitenkäs niiden kommenttien: "mä en ikinä liity feissiin, en ikinä" laita nyt on? Ja kyllä on kaverit tulleet kettuilemaan. :D Olen vieläkin tyrmistynyt omasta repäisystäni.

Tahdon muistaa...

Pitkäperjantaina oli lämmintä ja kirkasta. Kevään tuoksu tuulessa ja paikoittain laajaltikin sulanut lumi houkuttelivat ulos käppäilemään ympäri kotikulmia. Ihmisiä oli todella vähän liikkeellä ja siksi pystyinkin laulamaan ääneen, tanssimaan keskellä katua ja loikkimaan autotien yli vailla huolen häivää.

Oi niitä aikoja kun vielä kävin koulun kanssa pääsiäiskirkossa. Pääsiäinen oli ehdottomasti lempparikirkkoni, koska lauletut virret olivat niin parhaita. Osaan vieläkin pätkiä niistä ulkoa, vaikka siitä on jo varmaan viisi vuotta kun viimeksi pääsiäiskirkkoon eksyin. Ala-asteella kun vielä harjoiteltiin etukäteen kirkossa laulettavia kappaleita koulun liikkasalissa.

Kynnet ovat saaneet olla rauhassa pari viikkoa ja nyt ne ovat vihdoinkin kasvaneet pitkiksi. Treenien takia on pakko leikata ne viimeistään loman jälkeen lyhyiksi, mutten taas halua palata kynsien repimiseen. Varsinkin hermostuneena pureskelen kynnet todella lyhyiksi. Toisaalta koeviikko edessä... Taitaa ne kynnet lyhetä ilman saksia ja viilaakin.

Viimeaikoina yksi kaulahuivi on ollut liian vähän. Enempi parempi.

Turhista höpötyksistä ja vielä turhemmista kuvista pääsiäisenviettoon. Tai pikemminkin lauantai-illan viettoon.

Ihmemaassa

Eilistä asua.
Aurinko paistoi ja ilmassa tuoksui kevät. Jalkakäytävät alkavat olla lumettomia ja keskustassa voi jo käppäillä huolettomasti kevyillä kengillä.

Päällä UFFin kolmeneuronpäiviltä ostettu sinimustaraidallinen jakku, jota tulen varmasti käyttämään kevään mittaan liiankin ahkerasti.
Olen jo niin kyllästynyt talvikenkiin, että oli ihanaa vetää kevyemmät kengät jalkaan. Fidasta ostetut mustat peruskengät ovat niin mukavat, että niillekin tulee paljon käyttöä. Lisäksi pari kaulahuivia ja perus harmaa paita vaaleanvihreän kesämekon päällä.

Kävin myös eilen vihdoinkin katsomassa Liisa Ihmemaassa(sain etsimällä etsiä seuralaista, tuntui että kaikki olivat jo nähneet sen). Ihan perushyvä leffa, ei onnistunut mitenkään erityisesti säväyttämään minua. Pakkohan se oli nähdä kun ohjaajana oli Burton ja leffassa heilui kestosuosikki Johnny Depp.

Hullun Hatuntekijän vaatteet voisin ilomielin ottaa itselleni. Hattu oli ihana! Puhumattakaan rusetista.
Myös Liisan mekot olivat suloisia, tuli kunnon ompeluvillitys päälle. Valitettavasti Liisan mekkojen tekeminen ei luultavasti ole aivan niin helppoa, että vetää rändömin rätin päälle ja kiristää sen parilla nauhalla sopivaksi.

Panta on äidin tekemä ja käytin sitä viimeksi kun olin noin eskari-ikäinen. Mun mielestä kamalan söpö. :D Ja ainakin omalaatuinen.

olkihatusta raitaboleroon

Tämän päivän asuun sonnustautuessa tuli kesäinen olo: tuli tunne, että pitäisi feidata sukkahousut, vetäistä sandaalit jalkaan ja lähteä kouluun ilman takkia.

Valitettavasti kadut tulvivat ja kenkinä täytyy vieläkin käyttää jo kyllästymiseen asti kulutettuja talvikenkiä.

Fabrique en Italie//made in Italy olkihattuni on äitini vanha.
Pieni ja suloinen kesähattu, jonka ainoana haittapuolena on huono päässä pysyvyys.

Kaverin lahjoittama pallokuvioinen mekko on oikeasti kesäpaita Kiinasta. Kangas on ohutta, läpinäkyvää ja hulmuavaa. Aikaisemmin olen käyttänyt pallopaitaa shortsien kanssa, mutta tänään pidensin olkaimia ja sain söpön mekon.

Bolero on samaa kangasta kuin luottotoppimekkoni. Äitini taisi itse käyttää omatekemäänsä raitavaateyhdistelmää joskus syntymäni aikoihin(saa korjata, jos olen aivan väärässä). Olin jostain syystä tunkenut sen yläkaappiini käyttämättömien vaatteiden joukkoon. Vad konstigt, sillä raitabolero on superkiva.