Epäpanostus

Vietän viikonloppua rillipäisenä panostajana. Selailen rakkaita koulukirjojani, katselen Poliisikoira Rexiä ja koitan henkisesti valmistautua treeneihin lähtöön. Ei niinkään tuottoisaa, mutta ainakin saan nukuttua univelat poies.

Vaatteina on aina niin hehkeät lökärit ja huppari, mutta kai ne on pakko vaihtaa. Eihän sitä muuten kehtaa kaupungille lähteä. Vaikka kukahan mua siellä Kisiksellä kello yhdeksän aikaan lauantai-iltana tuijottelis. Mutta oman mielenrauhani takia vaihdan vaatteeni, koska on kauheaa kulkea keskustassa aivan epäpanostaneena kun kaikki muut on kauniina ja hehkeinä lähdössä baanalle värikkäissä mekoissaan ja korkeissa koroissaan.

Onneksi talven takia kaikkien täytyy pakkautua miljooniin vaatekerroksiin ja pitkiin saappaisiin. Kiitos muuten pitkävartisista nahkasaappaista! Meinasin jo tyhmänä lähteä eilen himasta nilkkureissa mutta päätin viime tingassa vetää saappaat jalkaan. Ja hyvä niin, heti rappukäytävästä ulos päästyäni upposin pohkeenkorkuiseen kinokseen.

rakkaus (kuin myös taistelukin ja evottaminen) on ikuista<3
Laaja fysiikka, mikä ihanuus

Taiteen piristys

On valitettavasti päivän mittaan tullut kamala hedari liian raskaasti suihkutellusta hajuvedestä. Mielipiteeni on, että hajuvettä on vasta silloin tarpeeksi, kun löyhähdyksen kyseistä esteriä haistaa joka kerta jotakin ruumiinosaa liikuttaessa. Ei ihme, että päätä alkaa kivistämään.

Viime aikojen valvominen on jättänyt jälkensä. Lagaan päivät pitkät enkä pysty keskittymään asioihin. Päätin siis ottaa laatuaikaa vain itselleni ja lähteä sivistämään taiteellista puoltani Tennispalatsiin. Leikin taiteilijaa ja tuijottelin maalauksia pidempään kuin olen ikinä mitään maalausta katsonut. Ei kai voi määrittää oikeaoppista taiteen katsomistapaa, mutta jos voisi, tapani olisi luultavasti väärä. Jos teos on hieno, se on ja jos ei miellytä silmää, siirrytään eteenpäin.

Tunne on tärkeää. Tuijotellessani venäläisten taiteilijoiden teoksia aloin luomaan ikäänkuin elokuvaa elämästäni. Kuulosta hassulta, mutta teen niin aika useinkin. Luon henkilöitä, heille luonteet ja kommentit. Näin elämästä tulee mielenkiintoisempaa. Katsellessani tauluja kuvitteellinen seuralaiseni käski minun tuntea kuvien henkilöiden ilo ja tuska, raskaat kankaat hartioillani ja maton samettisuus jalkojeni alla.
Aloin analysoimaan maalauksia ja aika juoksi kuin villihevonen. Kivointa oli keksiä taulujen maisemille tai taloille jatkoa: mitä löytyy hiekkaisen mutkan takaa, millainen matto vasemmanpuoleisen oven huoneesta löytyy tai mitä pukuja keisarinnan vaatehuoneesta puuttuu.
Taidan elää omassa pikku maailmassani, mutta on yllättävän mielenkiintoista keksiä surusilmäisille lapsille elämäntarina tai nauravalle ceasarille sopiva kuolemistapa. Mielikuvitus on päivieni piriste.

Köh, olkkari edustaa.

Ilo irti pakkaskeleistä lämmittävillä sukkahousuilla. Missio: tyylikkyys. Onnistusprosentti: nollan luokkaa. Eihän tuolla myrskyssä noilla sukkiksilla kulkisi kaikista kylmänkestävin suomalaistyttökään. Pakko on noiden päälle vetää verkkarit. Vaikka tyylikkyys on missio, ei tarvitse liiallisuuksiin mennä. Varsinkin kun vaarana voi aikuisten oikeesti olla paleltuminen. Näissä mustissa korkkareissa tanssin wanhani muutaman viikon kuluttua. Käppäilen niillä ympäri kämppäämme, koska haluan tottua niihin, mutta totuus on, että kengät ovat todella mukavat ja ne jalassa on kiva huidella kotona. Glamouria arkipäivään.

Ruutupaita: Dressmann

mekko: äidin tekemä
liivi: Saksasta
sukkiksista päällimmäiset ovat rikki kummankin reiden kohdalta ja alla on perus mustat
korkkarit 2nd hand

la fatigue

Tämän jakson ranskanopinnoista on muistettavimmin mieliimme painunut sana la fatigue, joka, kuten kaikki itseään kunnioittavat ranskattaret tietävät, tarkoittaa väsymystä. Sana oli käännettävässä kappaleessa varmaan, jos en väärin veikkaa, viitisen kertaa ja jok'ikinen kerta, kun fatigue osui kohdalleni jouduin kysymään kaverilta että mitäs se nyt tarkoittikaan. Hermohan siinä meni. Mutta positiivista on, että nykyään mun pitäisi kaiken järjen mukaan muistaa, mitä la fatigue tarkoittaa.
Vaikka luulisin että jo puolen tunnin kuluttua en enää muista hölkäsen pöläystä koko fatiguesta. Joskus käy niin.




Maanantaina jatkoin viikonlopun herraintunnelmissa ja vedin jalkaani ikivanhat Vero Modan harmaat housut. Todella mukavat, joskin mielestäni hitusen tylsät tapaukset... Housujen sisään tungin erittäin erikoisen mallisen Dieselin t-paidan. Paita on lyhyt ja leveä eli suorin sanoin suorastaan lerpattava. Ja Dieselin seuraksi Dressmannin raidallinen kauluspaita kokoa M. Taitaa olla pienintä kokoa, mitä Dressmannilta saa. Iskä sen viime syksynä mulle osti kun oli kyllästynyt ainaiseen kauluspaitojen lainailuuni. Nykyään kaapissani on niin paljon miesten kauluspaitoja omasta takaa, ettei tarvitse enää huushollin miehiltä niitä pölliä.





Olen zombi-lapsi. Woooo. Suu ei hymyyn taivu ja silmien katse on apaattisena kaukaisuuteen kohdistunut. Kyllä huomaa, kuka on saanut liika-annostuksen fatigueta ja kehen on fatigue iskenyt limaiset kätensä.




Uudet hiukset parhaassa luonnonvalossa, jonka onnistuin saavuttamaan. Kulmakarvat ei vaan mätsää vaaleanoranssiin kuontaloon...




Ja tänään olin kokonaan hempeän leidimäinen vastakohtana pitkään jatkuneelle miehisyyden puuskalle. Täytyi tasapainottaa.
Valkoiset polvisukat ja hopeiset legginssit kaipasivat terästystä, joten vedin päälle rikkimäiset verkkosukkikset.
Valkoinen mekko on HM:stä vuosien takaa, toiminut pari kertaa pitkässä alkuperäisyydessään kesämekkona, kunnes viime syksynä lyhensin sen käsin ja mustalla langalla. Kyllä meikä osaa.
Saksasta ostetun farkkuliivin alla pilkoittaa myöskin Hennesistä peräisin oleva villaverkkopaita, jonka oikeaa nimeä en tiedä. Valkoinen on, reikiä löytyy ja paljetteja sisältää. Kategorioi(kategoroi?) siinä sitten.

Nyt pänttäämään lisää fatiguen sukulaisia. Ah, tät iloa ja loistoa.

Piristystä

Mulla on ollut aivan ihanan rentouttava viikonloppu! Olen nauranut vatsalihakseni kepeiksi, tanssinut jalkani muussiksi ja laulanut ääneni käheäksi. Perjantai-ilta oli tyttöjen kokoontuminen ja onnistuttiin jopa värinpoistolla muuttamaan tylsää hiustenväriäni hieman kauniimmaksi. Lopputulos miellytti, mutta halusin vielä radikaalimman muutoksen. Sunnuntai-iltana vedin siis vielä toisen värinpoiston ja nyt elelen- ainakin muutaman hetken- semi blondina. Oudon karheilta hiukset tuntuvat, koska luonnollisesti mulla on melko liukkaat hiukset. Veikkaisin että tässä muutaman päivän sisään saan taas luonnollisen tunnun hiuksiin. Kuvamateriaali on nyt niin ja näin, koska kaikki kuvat löytyy iskän kamerasta... Ja oli mulla vaatteetkin päällä viikonloppuna, muttaa nekin kuvat ovat sen toisen kameran uumenissa.


Tässä kuitenkin yhdet housut, jotka vedin viikonlopun aikana jalkaani. Kaverin ovat, mutta lainassa niitä toistaiseksi pidän. Toppi on perus Ginaa ja vyö Saksasta kolmella eurolla shopattu. Hyödylliseksi osoittautunut löytö.





Housut toivat sitä tarvittua miehistä lisää tyttömäisyyteeni. Aina kun mulla on oikeasti housut jalassa tunnen oloni todella jätkämäiseksi, mutta ne myös tuovat uudenlaista asennetta peliin. Ja muuttavat kävelytyyliäni jonkinsorttiseksi harppomiseksi tipsuttelun sijaan.



Tämä kuva on otettu pari viikkoa sitten, mutta näyttää hieman edellistä hiustyyliäni. Alunperinhän ennen joulua värjätystä oranssista piti tulla vaaleanoranssi, mutta tulos oli shokkikirkas pitkään ruskeaverikkönä henganneelle. Mutta oranssi haaleni viikoissa liian laimeaksi ja kaipasin taas pientä piristystä päivääni.







Ja tämä kuva, kuten päivämääräkin sanoo, on otettu kesällä -08 . Olin pitkähiuksinen blondi. Huijausta, koska pidennykset maksoiva viisikybää eivätkä ole aitoa hiusta ja väri on auringon (sekä purkin) vaalentama. Luonnollinen sävyni on tästä hieman tummempi maantienharmaanvaaleanruskea. Eli suomeksi tosi perus sekä todella tylsä ja tylsistyttävä vaaleanruskea.

Nyt vielä kupponen teetä ja hetki telkun hömppäsarjoja ennen kun suostun myöntämään, että viikonloppu on taas ohitse.

Pakkasneiti

Vaikka tänään ei ollutkaan yhtä kirpakan kylmä keli kuin eilen, päätin että nyt en ainakaan jäädy koulumatkalla ja vedin jalkaani äitini vanhat, hüberstailit raidalliset säärystimet. Tyyliä kansalle oikeen olan takaa.

Sisällä asuni oli hieman kevyempi lyhyine hameineen ja ohuine sukkiksineen (joita mulla oli kahdet päällekkäin). Musta vähän tuntuu että olen rakastunut jok'ikiseen vaatekappaleeseeni, mutta taas yksi rakkaudenkohteista pääsi käyttöön. UFF:ilta ostamani mustavalkoruudellinen jakku on täydellisen sopiva arkiseen tyttösöpöilyyn (ja moneen muuhun tarkoitukseen). Hihat vaan ovat todella oudon pituiset, mutta kai se on tarkoituskin. Sen verran jakkua tuunasin, että revin pois kunnon kasariolkatoppaukset. En ole tottunut olkatoppauksiin enkä osaa kantaa niitä luontevasti. Mutta kuten monissa muissakin vaatteissa, olkatoppauksistakin saa todella näyttävät ja upeat, jos niitä vain osaa käyttää luonnollisen tyylikkäästi.

Itseasiassa maailmasta löytyy kasakaupalla vaatteita ja asioita, jotka näyttävät fantastisilta vain oikealla pokalla vedettyinä ja joita en itse voisi- ainakaan vielä- käyttää. Ei pidä sanoa etten ikinä voisi käyttää, sillä miten kävi korkeavyötäröisten housujen, minihameiden ja karvahatun kanssa? Kaikista olen vannonut: "en ikinä päälleni vedä, hyi kamala, hirveää", mutta vuosi tai muutama myöhemmin ovatkin niin tyylikkäitä, että.




Kuka tietää, ehkä olkatoppaukset ovat mun ensi talven juttuni. Joskus käy niin, että kuljen muodin jäljessä ja muut ovat jo kauan sitten tajunneet tiettyjen asioiden tyylikkyyden. Joskus käyniin, tänään kävi näin:

-jakku: UFF
-mustavalkokuviollinen alushame: Gina Tricot
-musta päällyshame: myöskin Ginasta
-mustat sukkikset(joista päällimmäisistä puuttuu puolet materiaalista) sekä
-ensimmäisessä kuvassa näkyvät hanskat ovat suojelleet herkkiä käsiäni tällä viikolla useampanakin päivänä. Ne estävät minua hyvin pureksimasta jo järsittäjä kynsiäni ja repimästä vertavuotavia kynsinauhojani. Lisäksi tuovat tyyliä arkeen. Alunperin äiti toi hanskat sovitettavaksi wanhoja varten, mutta yhteispäätöksestä valittiin mustan mekkoni seuraksi pitkät hanskat ja nämä lyhyemmät jäivät arkikäyttöön.

I-ihan semiperus yhdistelmä, mutta kiva. Varsinkin kahden hameen yhdistelmä on ihanan pöyhkeä ja naisellisesti liehuva. Tai pikemminkin tyttömäisen leijuva Eikä kukaan voi valittaa että "sähän jäädyt tuolla" kun on kerrankin kunnolla talveen sopivat ulkovaatteet päällä. Taidampa tästä vielä lähteä ulos talvea juhlistamaan.

keltainen villatakki

Miten mulle onkin voinut kehittyä näin syvä viha koululiikuntaa kohtaan? Ehkä mä olen joskus kokenut traumoja ja onnistunut torjumaan ne muistissani. Tänäkin aamuna kello kahdeksan raahauduin 16 asteen pakkasessa juoksemaan pallon perässä. Tai muut juoksi, minä kiertelin salin reunoja pitkin ja haukottelin. Aina kun tein vähäisemmänkin yrityksen päästä peliin mukaan liikunnanmaikka kehui ylitsevuotavasti. Yritti ilmeisesti herätellä mun luonnollista pallovaistoani esille. Voin jo suoraan kertoa, että mulla on jonkinsorttinen pallofobia. Enkä tykkää juosta asioiden perässä, ne saavat juosta minun perässäni.


Tämän päivän asussa nyt mitään erikoista ollu, mutta eilen käytin todella pitkästä aikaa keltaista villatakkiani, jonka sain joskus kakkosella tai jotain... Ihan hyvin sopi, hihat vaan oli liian lyhyet, mutta kelpasivaat sellasina 3/4 hihoina (joita en kyllä ikinä suosi).


Before



and after school. Vyön vaihdoin aamutohinassa, koska toinen ruskeista nahkavöistä nyt vain sattui näyttämään paremmalta. Juju oli soljessa.




Asun kaikki osat ovat jo ennen minua olleet käytössä (paitsi villatakista en ole niin varma). Rannekorutkin oli feidannut ennen kouluunlähtöä. tuntuivat tönköiltä kädessä. Muutenkaan en käytä paljon koruja, paitsi sormissa ja korvissa. Ovat aina tiellä joka paikassa.

Veturinkuljettajahattu

Kiirettä pitää ja netti seppoilee vähän väliä. Onneksi silti elämä jatkuu. Joillekin voi tulla melkoisena shokkina, mutta mä en ole millään tavalla addiktoitunut tietokoneeseen tai nettiin. Herranen aika, ennen kuin menin lukioon, en ollut vielä kertaakaan tehnyt esitelmää koneella tai tyyliin edes kuullut pouver pointista. Nykyisinkin suosin esitelmien, kirjoitelmien yms. yms. yms. tekoa ihan vanhanaikaisesti käsin, koska

a) tietokone voi kaatua ja hävittää kaikki tiedostonsa (minun tapauksessani minä itse onnistun hävittämään kaikki tiedostot) enkä saa niitä enään mistään takaisin ja tulee paniikki ja hypotermia ja hypersuper hengenahdistus(ja kyllä, tiedän oikeesti mitä hypotermia tarkoittaa. tää on mun maailmalle purkautuvaa tukahdutettua luovuutta)

b) en osaa käyttää tietokonetta enkä tehdä haluamiani juttusia ja

c) käsin on niin paljon mukavampi väkertää ja näpertää ja tuunata ja lisätä vähän väriä sinne tänne. Käsin luovuus pääsee paremmin esille ja mielestäni töistä tulee yksilöllisempiä. (Puhun omasta puolestani, sillä suurin osa nykynuorista, luulis ainakin, osaa käyttää tietotekniikkaa hyväkseen paljon paremmin kuin meikäläinen.)


Tämä päivän asun rakensin tarkoituksella tämän:




äitini vanhan, älyttömän tyylikkään hatun ympärille. Asu ei toimi niin hyvin kuin villeimmissä unelmissani, mutta kaipa ihan käypä on.






pitsisukkikset lahjana saatu
liilavalkoinen tunika alunperin kait UFF:in euronpäiviltä, mutta kaapista tongin viime kesänä ja helman lyhensin puolireiteen
pitsi t-paita (joka ei toimi ainakaan valokuvissa niin kivasti kuin ajattelin) on äidin peruja
ja kaiken hässäkän peittävä suuri, luulisin että alunperin miesten, pikkutakki/bleiseri tai-mikä-toi-nyt-onkaan on 2nd hand löytö.
Mutta puolustukseksi aamulla tuli vähän kiire kun join mieluummin kahvia kuin etsin täydellistä asua.

Mulla on nykyään pakkomielteenä vetäistä jalkaan mahdollisimman usein ei-mustat sukkikset. Johtuneeko siitä että koen sisäisiä traumoja vuoden jatkuneesta pelkkämusta-sukkiskaudesta. Tai sitten olen vain yksinkertaisesti tylsistynyt kokomustiin jalanpeitteisiin.


PS. Olen löytänyt uuden rakkauden: bändin nimeltä Sparks. Ikuinen kiitos kaverille, joka tyrkkäsi levyn käteen ja sanoi: "kuuntele toi".

Pieni iloitseminen

Raskaan viikonlopun jälkeen on välillä hyvä vähän irroitella että jaksaa taas lähteä kohti uusia haasteita. Iloisena tuntee olonsakin kevyemmäksi. Jaa ei koko ajan jaksa kaikkea vakavasti ottaa.



Sunnuntai-illan meikittömyys ei häiritse yhtään. Sitä on niin kaunis kuin tuntee olevansa. Kohdallani tämä pitää totaalipaikkansa.




See, on mulla kasvotkin. Ainakin luulis.

Tyylikkäitä artisteja

Eräänä tylsänä iltapäivänä keskellä koeviikko tuijottelin apaattisena jotain musiikkikanavaa. Tämän näköinen neitonen ihastutti minut sekä laulullaan että tyylillään. Spottasin tyylittären useita kertoja saman viikon aikana telkusta ja olin joka kerta yhä ihastuneenpi.










Muuten en ole Chisua kuunnellut, koska rajoittunut musiikkimakuni on tällä hetkellä tosi valikoiva. Pelkkää System of a downia, Rammsteinia, Jacksonia ja Mansonia poikkeuksena välillä sekaan heitetty Beatles, Doors ja David Bowie. Lisäksi viime kesänä keskellä Keski-Euroopan kuumuutta tajusin, kuinka hyvää suomalainen musiikki oikeasti on.
Himassa meillä on koko ajan radio päällä eikä sillä ole niin väliä, mitä siltä kuuluu. En kestä hiljaisuutta tyhjässä (tai täydessä) talossa ja jotenkin musta tuntuu että musiikin avulla pystyn olemaan luovempi. Saan musiikista inspiraatioita ja, kornisti sanottuna, se auttaa käsittelemään tunteita ja jopa keskittymään. Musiikki on välttämättömyys, jota ilman olisi liian vaikea iloita, olla surullinen, elää ja nauttia. Ja kaikista mukavinta on, jos artisti inspiroi sekä tyylillään että kappaleillaan.




Jo päälle vuoden minulla on ollut todellinen rakkaussuhde Michael Jacksonin musiikkiin, mutta kesällä sattuneen ikävän tapahtuman vuoksi myös herran tyyli nousi lähemmäksi tietoisuuttani.


Yllä olevan kuvan vaalea hattu löytyy minulta mustana. Viime kesänä Pariisista ostin neljäntoista euron hintaan, olikin ainoa asia, jota Pariisista mukaaani nappasin, mutta käyttöä on ollut todella paljon.






Kauniimpiin asioihin:




En myönnä kuuntelevani Lady Gagaa, mutta tyyliä ihastelen sitäkin enemmän. Yksilöllistä, erilaista, shokeeraavaa, kaunista, upeaa... Lady Gagaa kuvataan juuri samoilla adjektiiveilla, joilla haluaisin itseänikin kuvattavan. Kiistämättä mahtava pukeutuja ja kaunis nainen.

värikäs paita

Tänä aamuna mulla oli mahtava visio siitä, miten pukisin päälleni värikkään kiinalaismekon ja hurmaisin kaikki. Totuus oli hieman toisenlainen kun viimeksi päälle vuosi sitten käyttämäni mekko näytti ylläni, kauniisti sanottuna, makkarankuorelta. On näes suunniteltu minua joka paikasta kapoisemmille kiinalaistytöille. Se oli tiukka vääristä paikoista, rypistyi ja pullotti ihan ihme kohdista ja säädyllinen pituuskin oli kätevästi pilattu lantiolle asti ulottuvilla halkioilla. Vaan eipä epätoivo päässyt iskemään, koska keksin käyttää tajuttoman kauniskuosista mekkoa hameen kanssa paitana. Ainoa vaan, että tässäkin yhdistelmässä mekko ryppyyntyi vyötärölle hameen mukana, mutta kaipa se yhden päivän kesti.



(Päivän paljastus: en harjannut hiuksiani aamulla ja tulos on peikkotytön pää. Värikin sopii epämääräisyydessään luonnehdintaan mainiosti.)





Tältä tämä hame sitten näyttää istuttaessa. jotkut sanoo että liian lyhyt on. Heidän kommentit huomiotta jätän... Nyt mulla on sentään jalassa kokomustat sukkikset. Olen tämän samaisen hameen kanssa käyttänyt reiällisiä ja kai kerran verkollisiakin sukkahousuja... Säädytöntä, yksilöllistä vai molempia?
Mutta huom huom, mustien legginssien päällä oli mustat hieman alle polven sukat. Tältä tämä hame sitten näyttää istuttaessa. jotkut sanoo että liian lyhyt on. Heidän kommentit huomiotta jätän...





Musta pitkähihainen trikoopaita: HM(paidan hihansuissa olevat reiät on tarkoituksella tehty. hihat ovat liian lyhyet ja liian lerpattavat, että näyttävät hyviltä ainoastaan kun peukalo on mennyt reiästä sisään ja venyttää hihat kunnolla ranteiden päälle tai ylös käärittyinä.)
värikäs mekko Kiinasta (kaveri toi ja minä pöllin)
musta hame: 2nd hand/HM
ja lisäksi mustat legginssit ja ne polvisukat.

Ulkona on petollinen sää. Ei sinänsä ole kylmä, mutta jos kauemman aikaa seisoo lätisemässä keskellä lumihankea tulee yllättävästi vilu.

Eilen päätin sabotoida kuukausia kestäneen korkokenkätyhjiön elämässäni ja lähteä, köh köh, treeneihin korkkareissa. Ostin jo kesällä alennusmyynneistä Vagabondin mustat korkokengät, joilla minäkin jaksan kävellä. Enkä edes muljauttanut nilkkaani kertaakaan, vaikka piti juosta spåraan. Mutta yleensä aina lähden treeneihin samoissa vaatteissa kuin missä olen aikaisemminkin päivääni viettänyt. Kotiutuessa perusmustat legginssit ja pitkä toppi kelpaavat vallan mainiosti.





Nauhojen erivärisyys johtuu osittain laiskuudesta, osittain huolimattomuudesta(hukkasin vaihtonauhat) ja osittain siitä, etten osannut päättää, kummat nauhat olivat kivemmat.
Syksyllä näillä kengillä oli enemmänkin käyttöä, mutta lumen laskeutuessa maahan löysin aivan uudet suosikit ja huomattavasti lämpimämpiä kenkävaihtoehtoja.

Perjantai-illan viettoon sopi hyvin pussillinen popcornia ja totaali hömppätyttölol-elokuva "13 ja Risat". Tosi hyvä pätkä kun pystyy oikeen olan takaa dissata juonta, näyttelijöitä, vaatteita ja vuorosanoja. Ehkä mä vaan periaatteesta dissaan massaleffoja, onhan niille käytännössä ihan sairaan kiva nauraa. (muahahaaa, mitens nyt näin? Koin illan päätteeksi ilkeilykohtauksen. kamalaa...)

Kohti tulevaisuutta

Kamalan kiva päivä tänään. Meidän koulun kakkoset pääsivät tutustumaan jatkokoulutusmahdollisuuksiin Uni Expo-messuilla. Itse koin tapahtuman todella informatiiviseksi ja se avasi-ainakin pour moi-tulevaisuuden näkymiä. Nyt olen jo askeleen lähempänä sitä, mitä haluan isona tehdä. Onneksi on vielä ainakin vuosi aikaa löytää tulevaisuuden ihanneammatti. Tällä hetkellä mulla on vähän samat tunnelmat kuin ennen ysin yhteishakua joskus kasin lopulla, ysin alussa. Ahdisti koko ajan, mutta silloin kun yhteishakulomake sähköisesti täytettiin, epäilyksiä ei enään ollut. Ehkä mä koen sisäisen valaistumisen ja suuntaan katseeni tosi ihanaan ja kivaan opiskelupaikkaan. Ja mitä sitten, vaikken valaistuisikaan? Onhan tässä koko elämä aikaa. Voin filosofoida ja ajatella, että tällä hetkellä tulevaisuus on minulle kuin avoin ovi. Eikä voi edes tietää, mitä karmien toiselta puolelta löytyy. Ja onhan mulla monia varasuunnitelmia. Niistä ehkä myöhemmin. Vahvana loistavat suunnitelmat, jossa hankin 15 kissaa tai rakennan tulevan asuntoni seinät täyteen kollaaseja.





Hohohoo. Oli mulla kyllä vielä eilen eväät koulun puolesta, mutta koska ennen viimeistä tuntia nälkä yllätti, ruoka ihmeellisesti vain katosi. Noojaa kyllä sitä kahvillakin eli.



Hähähää. Hapanta naamaa näytän koko ajan. Nauruni nauran jo aamulla, illalla on pakko sitten tasapainottaa kärttyisyydellä



Yliopistoelämään tutustuin Ginan tutussa harmaasävyisessä kukkahameessa, ikivanhassa raitapaidassa (oikeesti, toi paita on ostettu seiskaluokan kevätjuhliin, lojunut kaapin pohjalla vuosia, kunnes tänään taas näki kelmeän päivänvalon) ja valkomustan paidan alle työnnetyssä mustassa topissa, jonka kauluksen pitäisi mun näkemyksenh mukaan olla tosi hieno, mutta jonka kaulus todellisuudessa näyttää vain ylimääräiseltä lerpakkeelta...



Mustat sukkahousut, totta kai.



Koko elämä edessäni, suuntaan kirkkaan katseeni pois tietokoneeni näytöstä kohti elämän tosiasioita (kuten läksyjä).



Iloisena ja virkeänä kuten näkyy. Oikeesti mulla on silmät auki. Otsis on vaan ylipitkäksi venähtänyt...

Trés chic

Herranen aika. Olen kokonaan pastellisävyinen...Noo jaa. Huomenna ehkä jotain särmikkäämpää. Oli Kyllä todellinen leideilyolo tänään. Hame hulmusi ja koko asua voisi kuvata sanalla hempeä.





Tänään sain kehuja joka puolelta. Ranskan ope (joka on ennenkin kehunut asujani) ylisti kesäistä mekko/neule-yhdistelmääni ranskaksi. Trés chic et elegant. Kuulosti sen verran englannilta että jopa minä kykenin ymmärtämään. Muutenhan yläasteelta asti kartutettua ranskantaitoa en ole ikinä onnistunut luonnossa hyödyntämään. Klassinen stoori: viime kesänä Pariisissa joku ranskalainen kysäisi minulta ca va? ja minä en osannut siihen vastata. Vaikka cava/cava juttu oli ensimmäinen asia, joka kasiluokalla opittiin. Imeisesti hämmennyin charmikkaan ranskalaismiehen viehätysvoimasta ja menin sanattomaksi. :D Noo, kaikkea ei voi sisäistää. Onneksi elekieli toimi ranskantunnillakin ja hymyilin vain maireasti ja nyökyttelin päätäni kuin vieterinukke. Wii wii, trees bieen.




Shokkipaljastus: mekkoni onkin oikeasti hame. Joo, uskokaa tai älkää. Beessi(...kirjoitusasu ontuu...) vekkihame löydettiin joskus jostain tosi halvalla, mutta laiska kun olen en ole vielä(HUOM VIEELÄ) käytellyt maagisia ompelutaitojani mummopitkään hameeseen vaan vedän sen tyynen rauhallisesti kainaloihin asti. Vyö lantiolle ja paita pahimpia ryppyjä peittämään niin hyvä tulee.




Hattu on löytö jostain kirppikseltä(selkeää, tiedän). Alla oleva vaaleanvihreä/valkoruudullinen edestä napitettava mekkuli on sidottu vyötärölle ja päälle vedetty Ginan valkoinen neule. Kenkinä toimivat ruskeat nyöritettävät kenkäset. Valkoiset sukkahousut ovat nähtävyys: kuten olen jo joskus tainnut mainita yleensä sukkislinjalla mennään mustalla tai kiiltävällä. Kokeilen rajojani. Woow.

Koulusta kotiin kävellessäni onnistuin kaatumaan lumiseen ruusupuskaan. Oliskohan karman laki kun unohdin veikkani synttärit aamulla?

Lätkää

Lähdin esittelemään vaatekertaani Blues-Jokerit lätkämatsiin. Kamulla oli muutama vapaalippu ja fiksuina likkoina mentiin sitten Barona-areenalle vaihtamaan kuulumisia. Jokerit muuten voitti 3-2. Wihii!



Mäh mäh mäh. Taas se fleda peittää 80 prossaa kasvoista.




Päätin näin leppoisan päivän kunniaksi valita vaatekaapistani kauniin valkoinen paituli kesämekkoni päälle. Valkoiset paidat ovat muuten mulle tappoa: päivän päätteeksi koko ruokalista näkyvissä etumuksessa... Tänään onnistuin vain läträämään meikkivoidetta paidan yläreunaan, mutta kätevänä tyttönä peitin sen huivilla. Eikö nyt ollutkin älynväläys? Kyllä mulla leikkasi. :D




Paita on Kierrätyskeskuksesta (mistäpä muualtakaan) bongattu (alanko jo toistamaan itseäni?). Kävin itseasiassa kaksikin kertaa kokeilemassa tuota valkeutta- mä osaan harkita, näettekös. Toisella kerralla lähti mukaan huikeaan 50 sentin hintaan. Pääntie on tosi kapea ja sen takia hieman epäilytti. Lisäksi kaula-aukosta lähtee kummallekin puolelle valkoiset.. mitenkäs sen nyt muotoilisi.. lerpakkeet (?) jotka ovat tosi hienot, jos niitä vain osaa kantaa. Mutta hihat ovat ihanan muhkeat ja päättyvät kolmenappiseen kavennukseen. Anteeksi hei todella, vaatetermit töppäilevät ja pahasti. Luulisi että ompelijan tyttärenä tietäisin, mutta ei. Tai sitten mulla on vaan über muistinmenetyskatastrofi.



Hame on muuten kamalan petollinen. Mustien sukkisten kanssa näyttäisi vielä semisäädylliseltä (oma mielipiteeni) mutta verkkosukkisten kanssa saa eriäviä mielipiteitä. Minä en mitään häpeä, mutta wanhojen treenien jälkeen kaveri vaan huikkasi ettei ole sitä sopivinta sorttia polkan vetoon(tai mitä ihmettä me nyt tanssittiinkin). :D Tahatonta vilauttelua... Värikäs mekko on muuten Kiinasta asti tänne pohjolaan raahattu. Kaverin alunperin, mutta lainasin sitä kerran ja sitten se vaan jotenkin jäi nurkkiini lojumaan... :) Kyllä se tämän takaisin saisi, jos pyytäisi...



Vyön on iskä tuonut tuliaisena Venäjältä noin 3/4 vuotta sitten. Alunperin kai tarkoitti veljelle tai itselleen, muttei kummankaan arkityyliin sovi, joten minä fiksuna likkana varastin sen käyttööni ja nykyään olen todella hienon ja uniikin (ainakin Suomessa) vyön ylpeä omistaja. Nokka pystyssä kehun vyötäni kaikille, joka edes vilkaiseekaan siihen päin. Kerrankin tuli mieluinen tuliainen, vaikkei ollut edes alunperin mua varten.

Ja kengät. Nyöritettävät nahkakakenkulit ovat suomalaista tuotantoa parin sentin koroilla. Tosi kätevät ja tämän hetkiset suosikkini. Pirkuleen kylmät kahdenkymmenen asteen pakkasilla, mutta muuten toimivat loistavasti.

ma-ma-maanantai

Oikein iloista viikon alkua. Virkeydestä on kerrankin jotain tietoa ja tuntuu aivan, että koko päivä olisi tullut riehuttua ja naurettua (suureen) ääneen mitä tyhmimmille jutuille. Kanssaihmiset, koittakaa kestää. :)


Siitä värikkäästä yhdistelmästä ei kyllä ollut suuremmin tietoa aamulla. Mekon olin valinnut jo illalla ja siihen sitten koitetiin yhdistellä värikkäitä, valkoisia, mustia ja kuviollisia kauluspaitoja, neuleita, villatakkeja etc. Lopulta päädyin raidalliseen kauluspaitaa. Hiusongelmat korvasin karvahatulla ja sisätiloissa pinkillä rusettipannalla.






Mekko on äitini ensimmäinen työ ammattikorkeakoulussa. Olisko ollut joku "mukavuusasu puutarhurille" tai jotain yhtä inspiroivaa. Pituudesta on itse päksitty monta kymmentä senttiä pois ja hienosti onnistuin kerrankin ompelemaan sauman suoraa. 'Taputus selkään'





Huomatkaa (eli tuijottakaa tarkkaavaisena mekon etumusta) hakaset edessä. Aamulla pähkäillessä, minkä paidan laittaisi oli aina niin mukavaa avata ja uudelleen kiinnittää kivoja pikku hakasia... Ja päivän mittaan tuppailivat aukeilemaan ja ,kappas kummaa, tietysti kaikki kerralla. Muuten ovat oikeen hauskoja pikku hakasia- käytännön ongelmat vaan rassaavat.







Viimene kuva on otettu meidän paremmalla kameralla ja silti kuvanlaatu näyttää huonommalta. Vai onko vika minun silmissäni? Kuitenkin, talvivaatetus ei pue meikäpoikaa. Villatakki pullottaa ja kutittaa... Syksyllä käytin paljonkin samaista villaista pulloveria takin tilalla. Ei väliä, vaikka tuuli menee läpi ja sadesäästä ei voi edes puhua. Kivalta näyttää kun takiksi on tarkoitettu, mutta nyt talvisäällä tavallisen takin alla tekee oloni epämukavaksi. Tulee aivan lapsuusajat mieleen. Vaatteita oli niin paksulti, että liikkuminen kävi kuin Etelämantereen pingviinillä, sellaista vaappumista. Tänään ei olisi edes tarvinnut pakkautua naparetkeilijäksi, sen verran lämmintä iltapäivällä oli. Mutta kai sitä kuitenkin mieluummin on hieman kuumissaan kuin tärisyttää hampaansa pilalle.

Viimeisenä esittelen talvisaappaani.





Viime talvena olivat jalassa melkeimpä joka päivä, mutta vaikka tänä talvena on ollut huomattavasti talvisempaa, on näillä nahkaisilla kenkuleilla ollut huomattavasti vähemmän käyttöä. (Huikatkaa, jos saitte mitään selvää edellisestä lauseesta.) Olivat melkoisen kalliit, mutta viime talvena en ollut vielä löytänyt 2nd hand vaatteiden ja eritoten kenkien laajaa ja ,ah, niin ihanaa maailmaa. (Kengät muuten näyttävät aivan kamalilta kuvassa.) Nykyään valitettavasti määrä korvaa laatua, mutta olen tehnyt hyviä kenkälöytöjä niin UFF:ilta kuin kierrätyskeskuksestakin. Ja suomalaista nahkatuotantoa ovat nykyiset lempparini. Ja kai toisten ihmisten kengät ovat laatua, kun ovat kierrätykseen päässeet? Tai sitten mä en vain ihkutukseltani huomaa jotain tosi selviä vikoja... No enivei, tuli taas jotain tosi epäselvää järkeilyä... :P Täytyypä opetella kirjoittamaan selkeästi ja ytimekkäästi.



Opettelemalla oppii, mutta tämä talven kotitonttu häipyy nauttimaan ansaitusta kahden illan treenilomastaan.

Laif in Kisahalli

Viikonloppu on hurahtanut iloisesti ohitse. Tässä muutamia asioita, joita harrastin vapaapäivinäni:






Keitin ja join PALJON kahvia. Vain se onnistuu pitämään minut elossa tässä liian hektisessä nykymaailmassa.






Toisaalta lungimpi elämä ei niin vain sopisi minulle. Olen tottunut juoksemaan paikasta toiseen ja olemaan koko ajan liikkeellä- pääasiassa harrastusteni takia. Vaikka jaksaa makoilla muutaman päivän putkeen, pidemmissä määrin se ei ole minulle sopiva ajantappomuoto. Siispä reseptinä toimii paljon kahvia, hieman energiajuomaa, kokista janoon ja vapaat hetket täytetään nukkumalla.





Katselin kohti varpaita. Aina sieltä jotain mielenkiintoista löytyy. Kun pitää itsensä (ja katseensa) maan tasalla ei voi pudota korkealta. Olen onneksi oppinut suhtautumaan elämään ei-niin-vakavasti ja iloisin mielin. Kaiken ei tarvitse olla tylsää, tasapaksua möttöä.





Mekko on überlöytö Kierrätyskeskuksen ilmaistavaroiden joukosta. Kun tarpeeksi kauan jaksaa penkoa, helmiä tulee vastaan. Believe me. Harmi vaan, että mekkosen kangas on haperoista ja todella sähköistä. Muuten todellinen j´adore mekko. (Kuvat eivät tee oikeutta.)

Mulla on menossa hämmentävä polvisukkavaihe. Vielä vuosi sitten ainoat sukkikset, joita käytin olivat mustia. Kokomustat sukkahousut aina ja 4ever. Nyt tuntuu, että joka päivä jalassa koreilevat reiälliset tai kiiltävät sukkikset ja polvisukat. Hyvin hämmentävää, sillä en edes ajattele omistavani monia polvisukkia. Mistä ovat ne kaikki tulleet?!?!



Masensin upeita talvipäiviä harmaalla pukeutumisellani ja huonolla kuvanlaadulla.



Hame: Gina Tricotin alesta noin vuosi(?) sitten ostettu parin euron mukavuus
Toppi ja neulejuttunen ovat (yllätys yllätys) äidin vanhoja vaatekappaleita. Neuleen historiasta sen verran, että alunperin äklön vihreän värin omistanut neule on DIY-menetelmällä värjätty.


Lisäksi vietin lukuisia tunteja toisessa kodissani: Töölön Kisahallilla. Leiriviikonloppu meneillään ja Kisis on varmaan ainoikainen paikka, jossa hyväksytään perjantai- ja lauantai-iltojen kello kymmeneen asti kestävät tappotreenit.




Tänk U und gute Nacht. Olen virallisesti loppuun kulutettu. 11 ja puoli tuntia treeniä tänä viikonloppuna takanapäin ja huomenna taas back to normal laif.
Ehkä onnistun piristämään itseäni oikeen kivalla asukokonaisuudella. :)