My fight against...: Kohti tulevaisuutta

Kamalan kiva päivä tänään. Meidän koulun kakkoset pääsivät tutustumaan jatkokoulutusmahdollisuuksiin Uni Expo-messuilla. Itse koin tapahtuman todella informatiiviseksi ja se avasi-ainakin pour moi-tulevaisuuden näkymiä. Nyt olen jo askeleen lähempänä sitä, mitä haluan isona tehdä. Onneksi on vielä ainakin vuosi aikaa löytää tulevaisuuden ihanneammatti. Tällä hetkellä mulla on vähän samat tunnelmat kuin ennen ysin yhteishakua joskus kasin lopulla, ysin alussa. Ahdisti koko ajan, mutta silloin kun yhteishakulomake sähköisesti täytettiin, epäilyksiä ei enään ollut. Ehkä mä koen sisäisen valaistumisen ja suuntaan katseeni tosi ihanaan ja kivaan opiskelupaikkaan. Ja mitä sitten, vaikken valaistuisikaan? Onhan tässä koko elämä aikaa. Voin filosofoida ja ajatella, että tällä hetkellä tulevaisuus on minulle kuin avoin ovi. Eikä voi edes tietää, mitä karmien toiselta puolelta löytyy. Ja onhan mulla monia varasuunnitelmia. Niistä ehkä myöhemmin. Vahvana loistavat suunnitelmat, jossa hankin 15 kissaa tai rakennan tulevan asuntoni seinät täyteen kollaaseja.

Hohohoo. Oli mulla kyllä vielä eilen eväät koulun puolesta, mutta koska ennen viimeistä tuntia nälkä yllätti, ruoka ihmeellisesti vain katosi. Noojaa kyllä sitä kahvillakin eli.

Hähähää. Hapanta naamaa näytän koko ajan. Nauruni nauran jo aamulla, illalla on pakko sitten tasapainottaa kärttyisyydellä

Yliopistoelämään tutustuin Ginan tutussa harmaasävyisessä kukkahameessa, ikivanhassa raitapaidassa (oikeesti, toi paita on ostettu seiskaluokan kevätjuhliin, lojunut kaapin pohjalla vuosia, kunnes tänään taas näki kelmeän päivänvalon) ja valkomustan paidan alle työnnetyssä mustassa topissa, jonka kauluksen pitäisi mun näkemyksenh mukaan olla tosi hieno, mutta jonka kaulus todellisuudessa näyttää vain ylimääräiseltä lerpakkeelta...