Lätkää

Lähdin esittelemään vaatekertaani Blues-Jokerit lätkämatsiin. Kamulla oli muutama vapaalippu ja fiksuina likkoina mentiin sitten Barona-areenalle vaihtamaan kuulumisia. Jokerit muuten voitti 3-2. Wihii!



Mäh mäh mäh. Taas se fleda peittää 80 prossaa kasvoista.




Päätin näin leppoisan päivän kunniaksi valita vaatekaapistani kauniin valkoinen paituli kesämekkoni päälle. Valkoiset paidat ovat muuten mulle tappoa: päivän päätteeksi koko ruokalista näkyvissä etumuksessa... Tänään onnistuin vain läträämään meikkivoidetta paidan yläreunaan, mutta kätevänä tyttönä peitin sen huivilla. Eikö nyt ollutkin älynväläys? Kyllä mulla leikkasi. :D




Paita on Kierrätyskeskuksesta (mistäpä muualtakaan) bongattu (alanko jo toistamaan itseäni?). Kävin itseasiassa kaksikin kertaa kokeilemassa tuota valkeutta- mä osaan harkita, näettekös. Toisella kerralla lähti mukaan huikeaan 50 sentin hintaan. Pääntie on tosi kapea ja sen takia hieman epäilytti. Lisäksi kaula-aukosta lähtee kummallekin puolelle valkoiset.. mitenkäs sen nyt muotoilisi.. lerpakkeet (?) jotka ovat tosi hienot, jos niitä vain osaa kantaa. Mutta hihat ovat ihanan muhkeat ja päättyvät kolmenappiseen kavennukseen. Anteeksi hei todella, vaatetermit töppäilevät ja pahasti. Luulisi että ompelijan tyttärenä tietäisin, mutta ei. Tai sitten mulla on vaan über muistinmenetyskatastrofi.



Hame on muuten kamalan petollinen. Mustien sukkisten kanssa näyttäisi vielä semisäädylliseltä (oma mielipiteeni) mutta verkkosukkisten kanssa saa eriäviä mielipiteitä. Minä en mitään häpeä, mutta wanhojen treenien jälkeen kaveri vaan huikkasi ettei ole sitä sopivinta sorttia polkan vetoon(tai mitä ihmettä me nyt tanssittiinkin). :D Tahatonta vilauttelua... Värikäs mekko on muuten Kiinasta asti tänne pohjolaan raahattu. Kaverin alunperin, mutta lainasin sitä kerran ja sitten se vaan jotenkin jäi nurkkiini lojumaan... :) Kyllä se tämän takaisin saisi, jos pyytäisi...



Vyön on iskä tuonut tuliaisena Venäjältä noin 3/4 vuotta sitten. Alunperin kai tarkoitti veljelle tai itselleen, muttei kummankaan arkityyliin sovi, joten minä fiksuna likkana varastin sen käyttööni ja nykyään olen todella hienon ja uniikin (ainakin Suomessa) vyön ylpeä omistaja. Nokka pystyssä kehun vyötäni kaikille, joka edes vilkaiseekaan siihen päin. Kerrankin tuli mieluinen tuliainen, vaikkei ollut edes alunperin mua varten.

Ja kengät. Nyöritettävät nahkakakenkulit ovat suomalaista tuotantoa parin sentin koroilla. Tosi kätevät ja tämän hetkiset suosikkini. Pirkuleen kylmät kahdenkymmenen asteen pakkasilla, mutta muuten toimivat loistavasti.