maanantai 11. tammikuuta 2010

ma-ma-maanantai

Oikein iloista viikon alkua. Virkeydestä on kerrankin jotain tietoa ja tuntuu aivan, että koko päivä olisi tullut riehuttua ja naurettua (suureen) ääneen mitä tyhmimmille jutuille. Kanssaihmiset, koittakaa kestää. :)


Siitä värikkäästä yhdistelmästä ei kyllä ollut suuremmin tietoa aamulla. Mekon olin valinnut jo illalla ja siihen sitten koitetiin yhdistellä värikkäitä, valkoisia, mustia ja kuviollisia kauluspaitoja, neuleita, villatakkeja etc. Lopulta päädyin raidalliseen kauluspaitaa. Hiusongelmat korvasin karvahatulla ja sisätiloissa pinkillä rusettipannalla.






Mekko on äitini ensimmäinen työ ammattikorkeakoulussa. Olisko ollut joku "mukavuusasu puutarhurille" tai jotain yhtä inspiroivaa. Pituudesta on itse päksitty monta kymmentä senttiä pois ja hienosti onnistuin kerrankin ompelemaan sauman suoraa. 'Taputus selkään'





Huomatkaa (eli tuijottakaa tarkkaavaisena mekon etumusta) hakaset edessä. Aamulla pähkäillessä, minkä paidan laittaisi oli aina niin mukavaa avata ja uudelleen kiinnittää kivoja pikku hakasia... Ja päivän mittaan tuppailivat aukeilemaan ja ,kappas kummaa, tietysti kaikki kerralla. Muuten ovat oikeen hauskoja pikku hakasia- käytännön ongelmat vaan rassaavat.







Viimene kuva on otettu meidän paremmalla kameralla ja silti kuvanlaatu näyttää huonommalta. Vai onko vika minun silmissäni? Kuitenkin, talvivaatetus ei pue meikäpoikaa. Villatakki pullottaa ja kutittaa... Syksyllä käytin paljonkin samaista villaista pulloveria takin tilalla. Ei väliä, vaikka tuuli menee läpi ja sadesäästä ei voi edes puhua. Kivalta näyttää kun takiksi on tarkoitettu, mutta nyt talvisäällä tavallisen takin alla tekee oloni epämukavaksi. Tulee aivan lapsuusajat mieleen. Vaatteita oli niin paksulti, että liikkuminen kävi kuin Etelämantereen pingviinillä, sellaista vaappumista. Tänään ei olisi edes tarvinnut pakkautua naparetkeilijäksi, sen verran lämmintä iltapäivällä oli. Mutta kai sitä kuitenkin mieluummin on hieman kuumissaan kuin tärisyttää hampaansa pilalle.

Viimeisenä esittelen talvisaappaani.





Viime talvena olivat jalassa melkeimpä joka päivä, mutta vaikka tänä talvena on ollut huomattavasti talvisempaa, on näillä nahkaisilla kenkuleilla ollut huomattavasti vähemmän käyttöä. (Huikatkaa, jos saitte mitään selvää edellisestä lauseesta.) Olivat melkoisen kalliit, mutta viime talvena en ollut vielä löytänyt 2nd hand vaatteiden ja eritoten kenkien laajaa ja ,ah, niin ihanaa maailmaa. (Kengät muuten näyttävät aivan kamalilta kuvassa.) Nykyään valitettavasti määrä korvaa laatua, mutta olen tehnyt hyviä kenkälöytöjä niin UFF:ilta kuin kierrätyskeskuksestakin. Ja suomalaista nahkatuotantoa ovat nykyiset lempparini. Ja kai toisten ihmisten kengät ovat laatua, kun ovat kierrätykseen päässeet? Tai sitten mä en vain ihkutukseltani huomaa jotain tosi selviä vikoja... No enivei, tuli taas jotain tosi epäselvää järkeilyä... :P Täytyypä opetella kirjoittamaan selkeästi ja ytimekkäästi.



Opettelemalla oppii, mutta tämä talven kotitonttu häipyy nauttimaan ansaitusta kahden illan treenilomastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti