Taisteluni

Monta tuntia taisteltuani tajusin merkittävän asian: en osaa poseerata valokuvissa. Monen kymmenen epätoivoisesti rämpsityn kuvan jälkeen tein päätöksen: on aika opetella näyttämään hyvältä valokuvissa. Ei ole vaatteista hyötyä, jos niitä ei osaa esittää kunnolla. Tietotekniikankaan (onko tuo edes oikea sana?) saralla en ole onnistunut. Taistelua on niin koneen, kameran kuin netinkin kanssa. Uusavuttomuuteni kostautuu karmaisevasti ja se ahdistaa. Edes kuvia en saa ladattua. On aika opetella käyttämään konetta ja internettiä hieman syvällisemmi. Tapanani ei ole tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta jos tekisin, ne voisivat olla jotain tämän tyyppistä:

1. opettelen käyttämään tietokonetta
2. opettelen pujottelemaan netin syövereissä kuin... kala vedessä
3. opettelen olemaan selkeä ja pysymään aiheessa. Ensimmäinen kirjoitukseni ja jo nyt poukkoillaan asiasta kolmanteen.

Toivottavasti vuodesta 2010 tulee tuottoisa ja kaikin puolin hilpeä tapaus. Vain aika näyttää, mitä tulee tapahtumaan, mutta ainakaan luovuuteni ei ole kärsinyt vuosikymmenen vaihtuessa, päin vastoin. Uusi vuosi on ilmeisesti sekoittanut pääni, sillä roudaan kotiin mitä erikoisempia vaatteita ja yhdistelen niitä vanhoihin vaihtelevin lopputuloksin. Ehkäpä olen löytänyt uuden suunnan pukeutumiseeni. Toivotaan parasta.



Yhden kuvan kehtaan laittaa esille... Jos nyt tästä nopsasti saisi luovuuden lentämään ja naaman kauniiksi, että enemmänkin kuvia kameraan saisi napsastua.
Ylläni ovat
-ikivanhat ruskeat polvisukat, jotka joskus äidiltä varastin
-hopeiset legginssit lahjaksi saatuna
-mummon vanha hame kaukaisuuksien takaa
-Gina Tricotin alesta ostettu vaaleanpunainen villapaita (jonka alla on valkoinen toppi)
-lahjaksi saatu huivi
ja kirsikkana pääni päällä tänä talvena käyttöön otettu 2nd hand karvahattu, joka nykyään pomppii oranssin kuontaloni päällä joka päivä.
Karvahatusta voisin selittää vaikka romaanin, niin kiintynyt olen omaan kaunokaiseeni. Ehkä jätän se myöhemmäksi.