
Tänään sain kehuja joka puolelta. Ranskan ope (joka on ennenkin kehunut asujani) ylisti kesäistä mekko/neule-yhdistelmääni ranskaksi. Trés chic et elegant. Kuulosti sen verran englannilta että jopa minä kykenin ymmärtämään. Muutenhan yläasteelta asti kartutettua ranskantaitoa en ole ikinä onnistunut luonnossa hyödyntämään. Klassinen stoori: viime kesänä Pariisissa joku ranskalainen kysäisi minulta ca va? ja minä en osannut siihen vastata. Vaikka cava/cava juttu oli ensimmäinen asia, joka kasiluokalla opittiin. Imeisesti hämmennyin charmikkaan ranskalaismiehen viehätysvoimasta ja menin sanattomaksi. :D Noo, kaikkea ei voi sisäistää. Onneksi elekieli toimi ranskantunnillakin ja hymyilin vain maireasti ja nyökyttelin päätäni kuin vieterinukke. Wii wii, trees bieen.

Shokkipaljastus: mekkoni onkin oikeasti hame. Joo, uskokaa tai älkää. Beessi(...kirjoitusasu ontuu...) vekkihame löydettiin joskus jostain tosi halvalla, mutta laiska kun olen en ole vielä(HUOM VIEELÄ) käytellyt maagisia ompelutaitojani mummopitkään hameeseen vaan vedän sen tyynen rauhallisesti kainaloihin asti. Vyö lantiolle ja paita pahimpia ryppyjä peittämään niin hyvä tulee.

Hattu on löytö jostain kirppikseltä(selkeää, tiedän). Alla oleva vaaleanvihreä/valkoruudullinen edestä napitettava mekkuli on sidottu vyötärölle ja päälle vedetty Ginan valkoinen neule. Kenkinä toimivat ruskeat nyöritettävät kenkäset. Valkoiset sukkahousut ovat nähtävyys: kuten olen jo joskus tainnut mainita yleensä sukkislinjalla mennään mustalla tai kiiltävällä. Kokeilen rajojani. Woow.
Koulusta kotiin kävellessäni onnistuin kaatumaan lumiseen ruusupuskaan. Oliskohan karman laki kun unohdin veikkani synttärit aamulla?
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista