lapsuudenkello

Elelen taas yhden päivän poissa tästä ajasta. Olen tehnyt kaikkea, mitä normimaanantaihin ei kuulu:
matkustin kouluun bussilla(koska sato enkä jaksanut kävellä)
menin pirteänä ja iloisena tunneille
olin kotona jo 12:35
tein kaikki matikan tehtävät
olen lukenut saksankielisiä naistenlehtiä ihan hulluna
ja lähden jopa treeneihin hyvillä mielin

Löysin kaappini kätköistä äitini vanhan neuleen ja vetäisin sen UFFilta ostetun tunikamekon päälle. Alunperin tunika oli kokopitkä mummomekko, mutta päätin, että sillä on varmasti enemmän käyttöä lyhyempänä versiona. Helman siististä ompelujäljestä päätellen äiti on ollut toiminut ompelukoneella surruttelijana. Oma käännösjälkeni ei ikinä olisi näin siistiä.

Kengät sain kasiluokalla synttärilahjaksi, mutta korko on nyt jälkiviisaana arvosteltuna vähän tyhmä ja siksi kengillä on ollut minimaalisen vähän käyttöä.

Koruja en tykkää käyttää ja tänään käteeni päätyi vain ala-asteella käyttämäni rannekello. Kello ei toimi, mutta se ei ole mikään yllätys sillä mikä nyt ikinä toimis tai olis ehjä. Tämä sininen lapsuudenkelloni on nostalginen ja saa minut aina hymyilemään. Ripaus lapsellisuutta ja päivä on heti parempi.