Toivottavasti viimeisimpiä kertoja tänä keväänä. Iltapäivällä aurinko pilkisti pienen hetken ratkenneen pilvimassan takaa ja salli antoisat ulkokuvailut. Tai pikemminkin kuistikuvailut.
rakas nahkatakkini ei ollut liian heppoinen valinta tähän päivään
Takin tarina juontaa juurensa ysiluokkaan, jonka alussa sain Onlystä ensimmäisen aidon nahkatakkini, jota rakastin suunnattomasti. Ja puolen vuoden kuluttua olin taas nahkatakiton nainen pienen tapaturman jälkeen. Onneksi uusi takki löytyi, ei kaupasta, vaan käytettyjen osastolta. Äiti uusi suomalaiseen laatutakkiin vuorin ja resorit ja takki tulee kestämään käytössäni vielä (kymmeniä) vuosia. Sopivasti resuinen, rähjäinen ja kulunut takkini kuuluu lämpeneviin kevätpäiviin.
Takin tarina juontaa juurensa ysiluokkaan, jonka alussa sain Onlystä ensimmäisen aidon nahkatakkini, jota rakastin suunnattomasti. Ja puolen vuoden kuluttua olin taas nahkatakiton nainen pienen tapaturman jälkeen. Onneksi uusi takki löytyi, ei kaupasta, vaan käytettyjen osastolta. Äiti uusi suomalaiseen laatutakkiin vuorin ja resorit ja takki tulee kestämään käytössäni vielä (kymmeniä) vuosia. Sopivasti resuinen, rähjäinen ja kulunut takkini kuuluu lämpeneviin kevätpäiviin.
äitini vanha karvakauluksinen villatakki sai hukkuneen vyönsä tilalle nahkavyön
koruna ikivanhat kultaiset helmet
ja jalkojen peittona kultaiset alelegginssit ja itse kustamoidut polvisukat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti