My fight against...

bootsit

2010-04-24T13:56:00.009+03:00

Kävin lauantain kunniaksi kirpputorilla Mankkaan Akselissa. Vaikka tarjolla oli lähimmäkseen lastenvaatteita ja minun makuuni ylihinnoiteltuja kuteita, muutamia löytöjä onnistuin tekemään, parhaina niistä yllä edustavat bootsit.

Kevään saapuessa olen sekä kaivanut kevyet kenkäni kaappien syövereistä, että saanut kalvavan kaipuun kunnon saappaita kohtaan. Eilen jopa alistuin ja kävin Sellon Aleksi13:ssa katsomassa sadan euron saappaita. Onneksi tänään kaivoin sekalaisen kirppispöydän alta esiin nämä hyväkuntoiset ja sopivasti kuluneet bootsit. Tärisin innosta vielä kassalle suunnistaessani.

Nämä bootsit onnistuivat jopa taltuttamaan raastavan kaipuuni pitkävartisiin Dr. Martenseihin. Toistaiseksi.
Päällä oli eilenkin yllähengannut, viime kiesänä vitosella Saksasta haettu armeijakuosinen mekko, jonka päälle heitin ikivanhan HM:n kietaisutopin ja 2nd hand vyön.

eilen oli kaikki paremmin

2010-04-22T17:14:00.005+03:00

Because sometimes yesterday is better than today.
Eilen oli tosiaan tuottoisampi päivä asurintamalla. Hento kesäpaita kaverinaan luotto toppimekko ja viimeaikoina liikaakin kaulan ympärillä viihtynyt 2ndhand kaulahuivi.

Yäk, tänään satoi räntää ja kastuin ihan märäksi pyöräillessäni. Ehkä huomenna äiti luoto suosii lapsiaan lempeämmillä tuulilla, pilvettömämmällä säällä tai vähintäänkin lämpimämmillä sateilla.
(anteeksi pihamme yltiöpäistä tavaraläjää, jonnekin kaikki kamat on tungettava. ja mua ei innosta, kummasti, hautautua sinisiin muuttolaatikoihin.)

vanhempien vaatekaapilla

2010-04-20T18:22:00.006+03:00

Vanhempien vanhoilla vaatteilla mennään. Mekko, paita ja kengät ovat äidin varastoista, takki on isän vuonna -95 ostama puvuntakki. Joka roikkui vuosia henkarissa vintillä, kunnes viime pääsiäisenä sen sieltä löysin. On hyvin kätevää, että vanhemmat ovat säilyttäneet vanhat vaatteensa. Ei tarvitse itse ostaa uusia. :DMuoti kirtää och så vidare.

Ei löydy yhtään päivää, jolloin mulla ei olisi päällä mitään käytettyä. Vielä hiphei ja hurraa, sain muutama päivä sitten taas uuden erällisen äidin vanhoja, täysin minulle sopivia ja tyylini mukaisia vaatteita.
Tulen pettymään karvaasti, jos tulevat lapseni eivät haluakaan käyttää ultahienoja vaatteitani teini-iän saavutettuaan.

Tulipas hyvin ajatusjuoksu tekstiä. Heijastaa hyvin levotonta mielialaani.

itsevärjäyshame

2010-04-19T16:11:00.010+03:00

Vihreänruskea mekko on Gina Tricotista. Alkuperäinen vauvanvaaleanpunainen väri sai minut jo kuukausia sitten yökkimään pastelliväri-inhosta ja taas yksi itsevärjäysurakka saatiin kunnialla päätökseen. Maanläheinen väri on neutraali ja silmäämiellyttävä. Eikä ainakaan saa minua inhon valtaan.

Värin lisäksi mekko oli hassunmallinen. Sen olisi tarkoitus tulla rinnan yli kokomekoksi, mutta olkaimet ovat liian pitkät ja mekkoa sai aina olla vetelemässä ylöspäin. Muutin siis mekon rinnan alle ulottuvaksi, henkselliseksi hameeksi.Pituuskin on passelimpi.

Nyt siis alunperin vaaleanpunainen mekko toimii paljon paremmin ruskeanvihreänä hameena. Jälleen syitä, miksei ikinä pitäisi heittää mitään pois. Uusi käyttötarkoitus kyllä löytyy.

Liivi on muuten äidin itse tekemä. Mokkanahkaisen hameen muuntaminen liiviksi oli kuulemma työlästä ja aikaavievää, mutta nyt paita on palvellu meidän perheen naisia jo vuosia.

viikonloppuja

2010-04-18T14:47:00.012+03:00

Aika perusta päällä, eilen oli kivempi asu, mutten jaksanut/ehtinyt kuvailla sitä. Korsettia ja liehvaa helmaa, toisin kuin tänään. Vihreämusta edustaa.

Kiire on ollut hirmuinen. Sunnuntaikaan ei säästy juoksemiselta, sillä edessä vielä kolmen tunnin treenit ja laukkujen purkua. Onneksi eilen olin jo aikaisin pedissä, sillä muuten tämäkin päivä olisi mennyt pelkkään haamuna huuhailuun. Miten mulla yht´äkkiä onkin ollut näin sosiaalisesti rikas elämä? Tuntuu että tapahtumaa ja tekemistä pukkaa toisensa päälle. Toisaalta kun tämä menojakso loppuu, tulen varmasti valittamaan tekemisen puutetta. Ikinä ei ole hyvä.

Käytinpä eilen ensimmäistä kertaa sandaaleja tänä keväänä eikä ollut paras mahdollinen kenkäratkaisu. Varpaat palelivat ja koko illan jatkunut vesisade märistytti ohuet sukkikset kokonaan. Tänään jalassa montamonta monta vuotta vanhat Converset. Kengät olivat vaaleanpunaiset ostohetkellä vuoden 2007 keväällä muistaakseni, mutta tähän mennessä ne ovat jo nähneet niin paljon maailmaa, että väri on hehkeän sekalainen ja itsetuunattu likaisen kulunut vaaleanpunainen, johon on kuvistunnilla lisäilty eri sävyjä.

Converset kulkivat jalassani säännöllisesti koko yläasteen loppuun, sillä ne sopivat täydellisesti jokapäiväiseen farkut, t-paita, huppari-lookkiini. Lukion ykkösen puolessa välissä hylkäsin vaalenapunaiset conssini ja ostin alennuksesta varrettomat nahka-Converset. Sen jälkeen ei varrellisia ole jaloissani usein nähtykään.

onnellisuuskengät ja kirpparipaita

2010-04-15T13:02:00.005+03:00

Tänään on tosi paha hiuspäivä.

Kengät on äidin vanhat. Löytäessäni ne vintiltä pohja oli jo melkein puhki kulunut. Äiti sanoi, ettei kenkiä ole mitään järkeä viedä suutariin, mieluummin ostetaan uudet, mutta sain tahtoni läpi ja kengät ovat olleet jo päälle vuoden kovassa kulutuksessa. Vieläkin onnistuvat saamaan minut onnelliseksi ja sehän kauniissa tavaroissa on tärkeintä.

Jostakin syystä olen tietoisesti alkanut karttamaan liian lyhyitä hameita ja sen takia tänäänkin täytyi laittaa Gina Tricotin lyhyen pikkuhameen alle toinen, huomattavasti vanhempi, hame.
Paita on kirpparilta eurolla. Aluksi ajattelin, että liian mummomainen, mutta nyt mieleni on muuttunut. Ja onneksi, ei mene euron paita hukkaan.

särmää etsimässä

2010-04-13T14:03:00.012+03:00

Väsytti huonosti nukutun yön jälkeen. Vaikka en tietoisesti stressannut matikan koetta, ilmeisesti alitajuntaisesti olin aivan paniikissa, sillä tuli valvottua tahattomasti johonkin kahteen asti. Olisin kyllä mielelläni saanut unta jo aikaisemmin, mutta minkäs teit.

Vaaleisiin kevätkuoseihin oli pakko saada lisää asennetta. Ei sillä, että raikkaat ja henkäyksenohuet vaatteet, kukkakuosiset mekot tai vaaleat asukokonaisuudet vielä kyllästyttäisivät, mutta on kiva saada edes vähä vaihtelua. En tiedä, oliko liila leopardikuvioinen neule paras mahdollinen valinta särmittämään pastellimekkoani(jota olen käyttänyt kevään tultua aivan liikaa), mutta näillä mentiin tänään.

Jokin vaivaan oikeinkirjoitustani. Olipa kyseessä sitten huolimattomuus, liian pitkät kynnet, tarkkaavaisuuden puute tai liiallinen väsymys, alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän korjata jok'ikinen sana vähintään kolmeen kertaan. Liioittelematta. Keskitin kaiken huomiokykyni ja tarkkaavaisuuteni matikan kokeeseen.

haaleaa kukkaa

2010-04-12T15:13:00.015+03:00

Äidin vanha mekko löytyi vintiltä. Haaleasävyinen kukkamekko sopii hyvin kirkkaisiin kevätpäiviin ja jopa pyörällä ajamiseen.

Hatun ostin kirpparilta. Se on saanut paljon haukkuja osakseen ja minä taidan olla ainoa, joka pitää siitä. Muiden mielestä se on kamala. Ehkä vuoden kuluttua katson hattua kauhistuneena ja häpeän, että olen ikinä kehdannut käyttää sitä. Siihen asti vedän sen päähäni mahdollisimman useasti, sillä mielestäni se on aivan loistava.

Jopa kiilakorkkarit toimivat tänään. Maa on kuiva eikä varpaita palella sukkisten kanssa. Kengät ovat muistaakseni Aleksi13:sta noin viidellätoista eurolla ostetut kesällä ennen ysille menoa. Hankaavat aina ilman sukkahousuja kamalat haavat jalkoihini ja siksi niiden käyttökerrat voi laskea melkein yhden käden sormilla.

Valkoinen trenssini on viime kesän alennusmyynneistä Vero Modasta. Aikamoinen heräteostos, mutta takki oli saatava siinä elämäntilanteessa. Ei takki tyhmä ole, mutta jos nyt saisin päättää, se jäisi kaupan henkarille roikkumaan. Valkoinen on arka väri ja takin leikkaus ei ole niitä imartelevimpia. Mutta toimii ihan kivasti semi lämpiminä päivinä naisellisten mekkojen seurana. Tänään vedin vielä parit kaulaliinat kaulaan, sillä ei vielä sentään kesää eletä.

laskeva aurinko

2010-04-11T11:54:00.003+03:00

Eilen oli illallakin vielä lämmintä. Laskeva aurinko sai ulkona hyppimishaluni kasvamaan, mutta valitettavasti päivän asu oli viime aikoina kovassa käytössä ollut pallohame. Paljas maa on kylmä ja harmaasävyinen, mutta muutaman hetken ehdin olla onnellinen luonnonlapsi ilman sukkahousuja ja huolia. Ensi viikosta tulee toivottavasti mielenkiintoisempi asujen suhteen. En jaksaisi enää tuskailla asuvalintojen kimpussa.

petollinen kevät

2010-04-08T13:43:00.024+03:00

Liila hame on Tallinnasta, Terranova nimisestä liikkeestä. Kesällä keveälle hameelle oli paljon käyttöä, mutta syksyn mittaan se alkoi silmissäni näyttää vain liian tavanomaiselta massahameelta. Tänään heitin liilan hamoseni Ginasta ostamani tyllihameen päälle.

Kengät ovat äidin arkistoista. Ennen niissä oli hienot rusetit päällä, mutta viime keväänä pidin rusetteja epätyylikkäinä ja repäisin ne pois. :(

Pääsiäinen ja koeviikko ovat saaneet asuvalintani tylsistymään ja yksinkertaistumaan. Syynä saattaa olla myös viime aikoina lisääntynyt 'mulla ei oo mitään päälle laitettavaa'-kriisi. Ihme homma, sillä vielä kuukausi sitten löysin täydestä vaatekaapistani aivan mainiosti kaikkea kivaa.

Tänäänkin tylsästi perus musta neule, pari hametta päällekkäin, hattu peittämään huonon hiuspäivän ja ulkovaatteiksi musta huivi ja sinimusta jakku.
Kyllä tuli kylmä. Talvella lupasin itselleni, etten enää ikinä tule palelemaan, mutta viime päivien petolliset kevätsäät hämäsivät minua ja lähdin kouluun liian vähin varustein. Muutenkin on kamalan vaikea suhtautua alhaisiin plusasteisiin. Mitä silloin pitäisi laittaa päälle? Talvitakki on liian kuuma, kevättakki liian ohut. Ilmeisesti kerrokset ovat kova sana.
No ainakin palelen tyylikkäänä.

takkutukka

2010-04-06T15:12:00.009+03:00

Ilmiselvästi kyllästyn aivan liian nopeasti. Ei siitä ole kuukauttakaan kun sain hiusmallina uuden leikkauksen ja värin, mutta jo viikko sitten aloin pohtia keväistä polkkatukkaa. Tulin tulokseen, etten vielä lyhennä hiuksiani turhan dramaattisesti, mutta uusi leikkaus olisi saatava. Hiukset ponnarille ja keittiösaksilla noin neljä senttiä takaa pois. Edestä jätin pidemmäksi, sillä on pakko saada hiukset kiinni. Ei maksanut mitään ja aikaakin kului vain noin viisi sekuntia. Voi sitä kampaajaparkaa, joka joutuu kahden vuoden kuluttua setvimään omaleikkaustukastani säädyllisen ja terveen näköisen. :D

Suoraan sanoen en kamalasti välitä, onko toinen sivu nyt millin pidempi kuin toinen, koska joka tapauksessa hiuspehkoni on luonnonkihara takkutukka. Vaikka olisikin leikattu suoraksi, ei se siltä näyttäisi. Siksi: mitä sotkuisempi ja villimpi, sen parempi. Aamuisin saa aina yllättyä päivän kampauksesta.

Lohikäärmeet

2010-04-04T19:32:00.007+03:00

Kävin jo toisen kerran leffassa tämän viikon aikana. Tällä kertaa elokuvaelämyksenä oli "Näin koulutat lohikäärmeesi", 3D:nä. Elokuva osoittautui tosi kivaksi ja viihdyttäväksi, osittain myös ennakko-odotusten puuttumisen takia. Hauska tietokoneanimaatio sopii siis myös lapsenmielisille seitsemäntoistavuotiaille. Ne lohikäärmeet vaan oli sulosia... awws. :D

Kierrätyskeskuksesta ostetusta tummansinisestä hameesta on tullut lyhyen ajan sisällä yksi vaatekaappini peruselementeistä. Se pelastaa vaatekriisipäivät ja muuntautuu monenlaisiin asuihin ja mielialoihin. Sopii joka tilanteeseen, tapahtumaan ja vaatteeseen. Tämän päivän asu oli muutenkin todella perusperusperus. Ei innovaattisuutta, ei mitään uutta. Tummansininen hame, tummansininen miesten jakku, mustat kengät, sukkikset, laukku ja hattu, jonka löysin toissa päivänä vintiltä.

Ja murruin vihdoinkin: tästä päivästä lähtien my.fight on osa sosiaalista mediaa. Olen virallisesti naamakirjassa. Mitenkäs niiden kommenttien: "mä en ikinä liity feissiin, en ikinä" laita nyt on? Ja kyllä on kaverit tulleet kettuilemaan. :D Olen vieläkin tyrmistynyt omasta repäisystäni.

Tahdon muistaa...

2010-04-03T14:35:00.008+03:00

Pitkäperjantaina oli lämmintä ja kirkasta. Kevään tuoksu tuulessa ja paikoittain laajaltikin sulanut lumi houkuttelivat ulos käppäilemään ympäri kotikulmia. Ihmisiä oli todella vähän liikkeellä ja siksi pystyinkin laulamaan ääneen, tanssimaan keskellä katua ja loikkimaan autotien yli vailla huolen häivää.

Oi niitä aikoja kun vielä kävin koulun kanssa pääsiäiskirkossa. Pääsiäinen oli ehdottomasti lempparikirkkoni, koska lauletut virret olivat niin parhaita. Osaan vieläkin pätkiä niistä ulkoa, vaikka siitä on jo varmaan viisi vuotta kun viimeksi pääsiäiskirkkoon eksyin. Ala-asteella kun vielä harjoiteltiin etukäteen kirkossa laulettavia kappaleita koulun liikkasalissa.

Kynnet ovat saaneet olla rauhassa pari viikkoa ja nyt ne ovat vihdoinkin kasvaneet pitkiksi. Treenien takia on pakko leikata ne viimeistään loman jälkeen lyhyiksi, mutten taas halua palata kynsien repimiseen. Varsinkin hermostuneena pureskelen kynnet todella lyhyiksi. Toisaalta koeviikko edessä... Taitaa ne kynnet lyhetä ilman saksia ja viilaakin.

Viimeaikoina yksi kaulahuivi on ollut liian vähän. Enempi parempi.

Turhista höpötyksistä ja vielä turhemmista kuvista pääsiäisenviettoon. Tai pikemminkin lauantai-illan viettoon.

Ihmemaassa

2010-04-02T11:28:00.006+03:00

Eilistä asua.
Aurinko paistoi ja ilmassa tuoksui kevät. Jalkakäytävät alkavat olla lumettomia ja keskustassa voi jo käppäillä huolettomasti kevyillä kengillä.

Päällä UFFin kolmeneuronpäiviltä ostettu sinimustaraidallinen jakku, jota tulen varmasti käyttämään kevään mittaan liiankin ahkerasti.
Olen jo niin kyllästynyt talvikenkiin, että oli ihanaa vetää kevyemmät kengät jalkaan. Fidasta ostetut mustat peruskengät ovat niin mukavat, että niillekin tulee paljon käyttöä. Lisäksi pari kaulahuivia ja perus harmaa paita vaaleanvihreän kesämekon päällä.

Kävin myös eilen vihdoinkin katsomassa Liisa Ihmemaassa(sain etsimällä etsiä seuralaista, tuntui että kaikki olivat jo nähneet sen). Ihan perushyvä leffa, ei onnistunut mitenkään erityisesti säväyttämään minua. Pakkohan se oli nähdä kun ohjaajana oli Burton ja leffassa heilui kestosuosikki Johnny Depp.

Hullun Hatuntekijän vaatteet voisin ilomielin ottaa itselleni. Hattu oli ihana! Puhumattakaan rusetista.
Myös Liisan mekot olivat suloisia, tuli kunnon ompeluvillitys päälle. Valitettavasti Liisan mekkojen tekeminen ei luultavasti ole aivan niin helppoa, että vetää rändömin rätin päälle ja kiristää sen parilla nauhalla sopivaksi.

Panta on äidin tekemä ja käytin sitä viimeksi kun olin noin eskari-ikäinen. Mun mielestä kamalan söpö. :D Ja ainakin omalaatuinen.

olkihatusta raitaboleroon

2010-03-31T15:19:00.013+03:00

Tämän päivän asuun sonnustautuessa tuli kesäinen olo: tuli tunne, että pitäisi feidata sukkahousut, vetäistä sandaalit jalkaan ja lähteä kouluun ilman takkia.

Valitettavasti kadut tulvivat ja kenkinä täytyy vieläkin käyttää jo kyllästymiseen asti kulutettuja talvikenkiä.

Fabrique en Italie//made in Italy olkihattuni on äitini vanha.
Pieni ja suloinen kesähattu, jonka ainoana haittapuolena on huono päässä pysyvyys.

Kaverin lahjoittama pallokuvioinen mekko on oikeasti kesäpaita Kiinasta. Kangas on ohutta, läpinäkyvää ja hulmuavaa. Aikaisemmin olen käyttänyt pallopaitaa shortsien kanssa, mutta tänään pidensin olkaimia ja sain söpön mekon.

Bolero on samaa kangasta kuin luottotoppimekkoni. Äitini taisi itse käyttää omatekemäänsä raitavaateyhdistelmää joskus syntymäni aikoihin(saa korjata, jos olen aivan väärässä). Olin jostain syystä tunkenut sen yläkaappiini käyttämättömien vaatteiden joukkoon. Vad konstigt, sillä raitabolero on superkiva.

villatakkipäivä

2010-03-30T16:13:00.006+03:00

Toivottavasti viimeisimpiä kertoja tänä keväänä. Iltapäivällä aurinko pilkisti pienen hetken ratkenneen pilvimassan takaa ja salli antoisat ulkokuvailut. Tai pikemminkin kuistikuvailut.

rakas nahkatakkini ei ollut liian heppoinen valinta tähän päivään

Takin tarina juontaa juurensa ysiluokkaan, jonka alussa sain Onlystä ensimmäisen aidon nahkatakkini, jota rakastin suunnattomasti. Ja puolen vuoden kuluttua olin taas nahkatakiton nainen pienen tapaturman jälkeen. Onneksi uusi takki löytyi, ei kaupasta, vaan käytettyjen osastolta. Äiti uusi suomalaiseen laatutakkiin vuorin ja resorit ja takki tulee kestämään käytössäni vielä (kymmeniä) vuosia. Sopivasti resuinen, rähjäinen ja kulunut takkini kuuluu lämpeneviin kevätpäiviin.

äitini vanha karvakauluksinen villatakki sai hukkuneen vyönsä tilalle nahkavyön
koruna ikivanhat kultaiset helmet
ja jalkojen peittona kultaiset alelegginssit ja itse kustamoidut polvisukat

lapsuudenkello

2010-03-29T14:37:00.009+03:00

Elelen taas yhden päivän poissa tästä ajasta. Olen tehnyt kaikkea, mitä normimaanantaihin ei kuulu:
matkustin kouluun bussilla(koska sato enkä jaksanut kävellä)
menin pirteänä ja iloisena tunneille
olin kotona jo 12:35
tein kaikki matikan tehtävät
olen lukenut saksankielisiä naistenlehtiä ihan hulluna
ja lähden jopa treeneihin hyvillä mielin

Löysin kaappini kätköistä äitini vanhan neuleen ja vetäisin sen UFFilta ostetun tunikamekon päälle. Alunperin tunika oli kokopitkä mummomekko, mutta päätin, että sillä on varmasti enemmän käyttöä lyhyempänä versiona. Helman siististä ompelujäljestä päätellen äiti on ollut toiminut ompelukoneella surruttelijana. Oma käännösjälkeni ei ikinä olisi näin siistiä.

Kengät sain kasiluokalla synttärilahjaksi, mutta korko on nyt jälkiviisaana arvosteltuna vähän tyhmä ja siksi kengillä on ollut minimaalisen vähän käyttöä.

Koruja en tykkää käyttää ja tänään käteeni päätyi vain ala-asteella käyttämäni rannekello. Kello ei toimi, mutta se ei ole mikään yllätys sillä mikä nyt ikinä toimis tai olis ehjä. Tämä sininen lapsuudenkelloni on nostalginen ja saa minut aina hymyilemään. Ripaus lapsellisuutta ja päivä on heti parempi.

säihkyvät paljetit

2010-03-26T17:50:00.001+02:00

Säteilevä aurinko saa paljettiboleron säihkymään ja hymyn huulille.

paljettibolero Vero Moda
musta toppi HM
hattu äidin
housut 2nd hand
hanskat 2nd hand
aurinkolasit 2nd hand
kengät 2nd hand

tyttöpastelli ja kevätinspis

2010-03-26T13:28:00.003+02:00

Kevätinspiraatio

Pieni koristehattu on ikivanha. Mutta sitäkin suloisempi. Sain sen mummilta lahjaksi. Kuusivuotiaana.

Torstai kului keväisissä tyttötunnelmissa. Vaaleansininen paitani ja pastellisävyinen kukkahameeni innoittivat opettajiakin kehumaan tyyliä. Eräs kommentoi keväistä raikkauttani ja toinen ylipäätänsä vain näyttävää tyyliäni ja kyseli vaatteitteni alkuperää. Sekä sanoi, että wanhojen mekkoni sopi minulle aivan täydellisesti. :)

Kukkahame oli yksi ikuisuusprojekteistani. Jo seiskalla eräs kaverini lahjoitti minulle puolitehdyn mekon siinä toivossa, että ompelijaäitini saisi sen fiksattua. Ja neljä vuotta myöhemmin tuhlasin keskiviikkoillan mekon muokkaamiseen hameeksi. Ihan kiva tuli, vaikka vyötäröä olisi voinut vieläkin pienentää.

sanaton

2010-03-24T18:01:00.004+02:00

isän vanha kauluspaita, alla Ginan überlyhyt musta hame ja Carlingsista ostettu Beatles-paita (joka on kallein ikinä ostamani t-paita) ja itsetehdyt legginssit seuranaan nahkavyö

Taifan tarvita uudet aurinkolasit
Lyhyen hamosen säädyttömyyden korjasin legginsseillä.
Olen jäinen ja sanaton: eipä tule tänään turhia lätistyä.

nahkavyö ja raitiovaunu

2010-03-23T16:27:00.005+02:00

Sain päivän inspiraation kuluneesta nahkavyöstä.

Muutamia vuosia sitten, kun aloin käydä Helsingissä säännöllisesti treenien takia, en pitänyt ratikallakulkemisesta ollenkaan. Tänään pohdin syytä siihen, sillä nykyään joukkoliikennevälineistä spårvagen on minulle kaikkein mieluisin. Aurinkoisena aamupäivänä on ihanaa ajella ratikalla ympäri Helsinkiä, katsella ihmisiä ja nauttia maisemista. Täytyy joskus toteuttaa kauan haaveissa ollut suunnitelma ratikkakiertoajelusta. Istuisin vain ja tutkailisin ympäristöä. Päivittäin tulee sivuuttaneeksi liian paljon huomionarvoisia ja upeita asioita, siksi tarvitsisin ja haluaisin aikaa kaupungin näkemiseen.
I have left my hearth in Helsinki.

valkoinen teepaita Hulluilta päiviltä vuosia sitten
raitapaita 2nd hand(olisko ollu 50 senttiä tai jopa euron)
beessi hame(jossa alla alushame) 2nd hand
kuuluu muuten kategoriaan hyvin itselyhennetty
vyö 2nd hand
pikkukengät, jotka jalassa ei vielä kuljeta kaupungilla, 2nd hand

Illalla vielä vuorossa bussilla ajelemista Helsinkiin, kulttuurielämyksiä Kansallisteatterissa, epätietoisuutta menosuunnasta ja luultavasti vielä Espooseenpäin menevään bussiin kiirehtimistä.

listoja lähempää ja kauempaa

2010-03-22T15:24:00.013+02:00

Viikonloppuna:
tyttöilin, juoksin ympäri Stadia, treffasin kavereita, kävin treeneissä, nukuin liian vähän, söin liikaa karkkia, märistytin kenkäni ja sukkani enkä edes miettinyt kouluasioita. Tanssahtelin, revin kynsinauhani verille ja ryttäsin vaatteita kaappiin.

Hame ja paita ovat kummatkin Kierrätyskeskuksesta, korkkarit samat, joissa tanssin wanhat.

Hame on ostettu Tallinnasta liikkeestä nimeltä Terranova. Viime kesänä spottasin henkselihameen Pärnussa ja onnekseni päivää myöhemmin löysin saman hameen alennuksesta Talinnan keskustan kauppakeskuksesta. Yleensä henkselit saavat roikkua alhaalla. Paitsi pyörälläajaessa, sillä hyvin helposti ne sotkeutuvat pinnojen väliin(on se jännä).Toisaalta ei tällä hameella kyllä kamalasti syklailla...

Maanantain hameseen liittyy paljon muistoja viime kesältä. Kirkkaasta pinkistä tulee mieleen Pärnu, Tallinna ja meri, kesäinen Helsinki, valo ja auringonlämpö. Tummat kajaalirajaukset silmissä, suojakerroin 50 aurinkorasvassa, ihkutus, hymy ja innostus. Leokuvioiset bikinit, valkoiset topit ja asvaltin tuntu vasten paljaita jalkoja. Kiasman ulkokahvila ja sen mahtavat mukit. Polvisukat ja jännitys, hermostuminen, Helsinki-Vantaan lentokenttä ja kostean kuuma München. Kaatosade, kirkonkellot, aurinkolasit ja viilenevä kesäyö.

Voiko tästä kaikesta olla jo näin kauan aikaa?
Talvi on ihana ja lähellä sydäntäni, mutta aina välillä on pakko palata kesäisiin muistoihin. Jotta voi taas hyvillä mielin vetää maiharit jalkaan ja lähteä ulos tarpomaan loskassa villalapaset visusti käsissä ja takki ylös asti napitettuna.

vihreät housut

2010-03-19T16:45:00.004+02:00

Paukkupakkasten väistyessä on mukava kaivaa esille se ohuempi talvitakkini. Vihreää tekokarvaa omaperäisine kiinnityssysteemeineen. Ei voi muuta sanoa kuin että on minun näköiseni takki.

housut kierrätyskeskus
paita UFF
takki äidiltä peritty
hattu 2nd hand

Olen virallisesti liittynyt housullisten joukkoon. Vuoden tauon jälkeen tuntuu mukavalta taas vetää jalkaansa muuta kuin sukkikset tai legginssit. Toisaalta farkut ovat vieläkin liian epämukavat ja tyyliini epäsopivat kestävämpään käyttöön. Ja farkkuleggareita en jalkaani vetäisi.

Nämä vihreät vyötärölle ulottuvat housut ovat tyyliltään sopivan omaperäiset ja ohuen kankaansa takia mukavat yllä. Aluksi ajattelin pätkäistä niistä lyhyet shortsit, mutta kokeiltuani niitä päädyinkin vain (toistaiseksi) kääntämään lahkeet parikymmentä senttiä lyhyemmiksi.

Pukeutumisen osalta tämä viikko on ollut yhtä tuskaa. Ei ole tullut yhtään "like it a lot" asua ja aamuisin taistelu sekalaisen vaatekaapi uumenissa on tuskaa. Toivotaan, että ensi viikosta tulee parempi.

vaaleanpunaista

2010-03-17T16:08:00.006+02:00

Kävin eilen oopperassa katsomassa La Sylphiden, joka osoittautui todella hyväksi baletiksi. Päällä oli oopperalta ostettu vaaleanpunainen hame, joka äidin mukaan olisi mahdollisesti voinut palvella Sylphiden edellisessä versiossa. Hameeseen liitin vaaleanpunaisen tyttöpaidan ja särmikkyyttä antamaan UFF:in kolmen euron päiviltä mukaan tarttuneen jakun.
En malta odottaa lämpimämpiä kelejä, sillä silloin tämä sininen jakku tulee palvelemaan ulkotakkina. Mahdollisesti kyllästymiseen asti.

Aamulla oli kylmä. Brr... Siksi siis karvahattu.

Häikäistyin kirkkaudesta. :D

katsokaa, ei juurikasvua!

Kaikki vaatteet ovat äidin vanhoja:
vaaleanpunainen paita
itsevärjätty neulehame(joka on ylläni mekkona)
ja käytännöllinen ruskea nahkavyö
kengät ovat sentään kirpparilta

Ennen käytin huomattavasti enemmän pastellisävyisiä vaatteita. Sekä vaalenapunaista. Nykyään liian hempeäsävyiset vaatteet eivät tunnu niin omilta kuin vaikka vuosi sitten.

oranssipää

2010-03-16T16:54:00.006+02:00

Käytiin kaverin kanssa ilmoittautumassa hiusmalleiksi jo helmikuun puolessavälissä ja eilen saatiin kummatkin uudet hiukset.

Kampaajat vähän kauhistuivat luonnonkiharapörröäni, joka ei ole ikinä saanut arvoistaan kohtelua, mutta olivat myös mielissään hiusteni muokattavuudesta. Vaikka tykkäsinkin värinpoistohiuksistani, oli enemmän kuin kiva päästä eroon kuolleista latvoista, itsetehdystä, epätasaisesta leikkauksesta ja tummasta juurikasvusta. Lopputulos on parempi kuin edes kehtasin toivoa. Ammattilaistenkin mielestä tulos oli tyrmäävän hyvä.

Lisäksi Tigin hoitavien tuotteiden ansiosta pehmeä kuontaloni tuoksuu taivaallisen hyvältä.

alustoppi äidiltä muistaakseni
mustavihreä paita 2nd hand
hame Oopperan kirppikseltä muutaman vuoden takaa

En muista, milloin viimeksi hiukseni olisivat olleet näin pehmeät enkelikiharat. Hoitavia, kosteuttavia ja suojaavia aineita läträttiin hiuksiin joka vaiheessa, leikkaus tehtiin huolellisesti ja värjäyksessä käytettiin kahta tai kolmea eri väriä, joita sekoteltiin keskenään. Juuret värjättiin kirkkaan oransseiksi ja päälle laitettiin haaleampaa oranssia sekä kultaa.

Todella positiivinen kokemus. :)

keijupölyä

2010-03-14T18:24:00.004+02:00

Lauantaina oli kaverin 18-vuotis synttärit teemalla Peter Pan. Alkuperäinen tarkoitus oli pukeutua keijuksi, mutta kimallus inspiroi minut toiseen suuntaan.

"Mä en kyllä tajuu ollenkaan, miten tää gangstalook liittyy Peter Paniin. Tai leikiksä muuten vaan coolia?"

Näin tein:
mustakultainen paitamekko UFF
jakku äidin vaatekaapista
hanskat 2nd hand(ne on rikki!)
sormus GT
sukkikset(jotka onnistuin silpomaan illan aikana kiitettävästi) Stoccalta
viisitoista euroa ihmiset ja ehtivät ilahduttaa minua vain muutaman tunnin elämässäni
hattu Pariisista

Hei olen Elina ja addiktoitunut hattuuni.
Muttakun mulla on oikeastaan tosi vähän asusteita, joista pidän. Siksi jotkut asusteet ovat aina osa asuja.

aurinkoinen mieliala

2010-03-12T13:24:00.006+02:00

Aamun lumisateen takia saavuin, kello kahdeksan viisitoista, kouluun huonolla tuulella, mutta koulupäivän lyhyyden ja pilventakaa pilkistävän auringon takia piristyin iltapäivää kohti huomattavasti.

Jotenkin tuntuu, etten enää vietä ollenkaan aikaa koulussa. Olen tapojeni vastaisesti valinnut älyttömän vähän kursseja koulussa luettavaksi, eivätkä parin tunnin koulussahengaukset per päivä tunnu edes aidoilta koulupäiviltä. Olen hyvin onnistunut vieroittumaan kouluelämästä, mutten suinkaa opiskelusta, joka tuntuu huomattavsti helpommalta kun on vain viisi kurssia(ilman fysiikkaa!) niiden tavallisten kuuden, seitsemän kurssin sijaan.

paita UFF
hame 2nd hand//HM
hanskat 2nd hand
kengät Vagabond
lasit 2nd hand
sininen sormus Gina Tricot
vasemman käden keskisormen sormus HM
vasemman käden nimettömän sormus Accessorize

Ehdin nauttia elämän pienistä iloista: höyryävistä kahvikupillisista lattea, auringosta, lumesta ja pitkästä aikaa kirjallisuudesta. En hermostu, jos joudun odottamaan bussia kymmenen minuuttia kauemmin kuin normaalisti tai jos ruoka palaa pohjaan, koska pitkästä aikaa minulla on aikaa.
Mik´ylellisyys, mik´ihanuus.
Tänään olen hyvällä tuulella, sillä sieluni aurinko loistaa kirkkaasti valaisten päiväni.

Aku Ankka seinällä

2010-03-11T12:21:00.002+02:00

hame 2nd hand
liivi 2nd hand
vyö isän vanha
musta pitkähihainen HM

Kukkakuvio jyrää.
Kuten myös Aku Ankka- juliste seinällä.
Polvisukat on aina varma valinta.
Ja otsatukka silmillä pitää pahan maailman poissa.

huonolaatuisia mummokuvia

2010-03-10T17:50:00.001+02:00

Huonolaatuisia kuvia johtuen huonosta kamerasta ja valon vähäisestä määrästä sisätiloissa.

taas eräs onnistunut tapaus itselyhennettyjen hameiden kategoriassa. Eilen olisin vetänyt vielä parisen senttiä helmasta pois, mutta korkeampi taho määräsi jättämään helman pitkäksi. Onhan se ihan hyvä omistaa muutama pidempihelmainen hamekin.

hattu 2nd hand
neule 2nd hand/Mango
hame 2nd hand
kengät(joita olisin käyttänyt, jos ulkona ei olisi lunta tai nilkkoihin asti loskaa) 2nd hand

Hattu on muuten maailman kätevin asia. Se pelastaa aina huono hiuspäivän, peittää liian karmaisevaksi päässeen juurikasvun ja luo tyylikkyyttä tylsiinkin asuihin.

Ainoi kapea vyöni on tyhmää tekonahkaa, enkä siis ole saanut toivoitteni mukaisesti lisättyä siihen vyönreikiä. Se on lantiovyö, eikä käy esimerkiksi tämänpäiväisen hameen kanssa(koska siis on liian pitkä). Käytimpä täten luovuuttani ja otin eräästä laukusta kantohihnan, jonka kiersin kaksin kerroin vyötärölleni.

But I can not help it, vieläkin tämä ruutuhame tuntuu mummolta(vaikka onkin lyhennetty). En tunne itseäni osaksi nykypäivää tai tätä aikakautta. Joinakin päivinä tällainen tunne on ihanaa, mutta tähän keskiviikkoon se ei vain sopinut.

tanssahtelua

2010-03-09T17:47:00.004+02:00

Kevään varma merkki: aurinko taivaalla, loskalätäköt jalkakäytävillä ja Clifters IPodissa. Olin niin hyvällä tuulella, että jopa tanssahtelin odotellessani jalankulkijoiden valojen vaihtumista. Saivatpahan valoissa nököttävät autoilijat hieman piristystä päiväänsä. :)

Tanssiminen jatkui kotona.

(juurikasvua esitellen...)
Jopa meidän pieni pihamme sai aamupäivällä kokea auringon keväisten säteiden lämmittävää voimaa.

hame 2nd hand
paita äidin vanha
kengät(äidin) Blend
laukku 2nd hand
oikean käden sininen sormus GT
vasemman käden tyttösormus Accessorize

Tummansininen vekillinen hame on yksi ainoista, jotka olen onnistuneesti lyhentänyt. Normaalisti ajattelen, ettei mekosta/hameesta kuitenkaan liian lyhyttä tule, mutta lopetettuani ompelun huomaan, ettei muutama lisäsentti haittaa tekisi. Eilen jätin hameen helmaan tarkoituksella liikaa kangasta ja ompelukoneella surrutellessani käänsin saumaa hieman enemmän. Tulos oli mieleen ja hameen alle pystyi jopa laittamaan helmaa lennokkaammaksi tekevän alushamosen.

Äidin mielestä päivän yhdistelmä voisi jopa melkein mennä rennosta iltapuvusta. Tyylikkyys kunniaan.

rusettimekko

2010-03-08T15:39:00.008+02:00

Harmittaa. Viime syksynä oli todellinen lyhythame-kausi meneillään ja lyhensin valkoisen rusettimekon aivan liian lyhyeksi- jopa minun mittapuullani. Jos ikinä jaksan saumat avata, saan toivottavasti muutaman ekstrasentin lisää lyhkäiseen mekkooni. Siinä on jo muutenkin hyvin paljasteleva yläosa, koska rusettien välissä on outoja koloja, joilla ei ole virkaa edes tyylikkyyden luojina. Itse laitan aina alle alustopin.

mekko äidin vanha
jakku 2nd hand
hattu Pariisista
laukku 2nd hand
kengät Vagabond(alennusmyynneistä ostettu)
En ilmeisestikään halua myöntää ostaneeni mitään tavallisista kaupoista normaalihinnalla.

Laukku on viikonloppulöytöni UFF:ilta. Oli suhteellisen kallis, mutta mieleinen löytö, jota tänään kanniskelin jo mukanani koulussa. Onneksi koulupäivä oli lyhyt ja tarvitsin vain yhden kirjan ja vihon, sillä muuta laukkuun ei sitten mahdukaan niiden kahden penaalin, meikkipussin, vesipullon, lompakon ja kaiken tarpeellisen tilpehöörin lisäksi, joita on aina pakko kanniskella koulussa mukana. Laukku sopii kokonsa puolesta enemmän vapaa-ajan rientoihin kuin opiskeluelämään.
Mainittakoon että laukku sai koostaan huolimatta paljon kehuja kanssaihmisiltä. :) I like it too.

Löytöjä löytyy myös ylävartalon alueelta. UFF:ilta ostettu mustavalkoinen jakku on saanut minut pauloihinsa ja päätä peittävään hattuun olen luonut todellisen rakkausihastumisen. Onneksi lähti viime kesäiseltä Euroopanreissulta mukaan.

maastoon

2010-03-07T19:36:00.005+02:00

Eilen ostettiin talouteemme kolme samanlaista maastokuvioista takkia Varuste-Lekasta(yksi käydään vielä jälkikäteen hakemassa). Takit ovat muuten identtisiä, mutta erikokoisia ja minulle sopikin pienin niistä. Ensi kesänä voimmekin siis näyttäytyä samoissa takeissa eräjormailu-retkillämme.:D

Ei mitään, takki on tosi tyylikäs, varmasti myös käytännöllinen. Vain nuo Saksan liput hihoissa mietityttävät, vaikka saahan ne aina ratkottua pois.
Mutta kävellessäni tänään Ginaan huomasin tyttöversion takistani. Se yksilö ei pärjäisi metriäkiään tällaisen eräkävijän päällä. (muah)

alushameesta hameeksi

2010-03-05T23:27:00.000+02:00

Päivällä päällä:
hame äitini tekemä
musta alusmekko Gina Tricot
musta neule HM
aurinkolasit 2nd hand
kengät Dr. Martens
avainkoru

Omistan tuhottomasti valkoisia hameita. Tämänpäiväinen hame sai alkunsa kesällä -07 kun äitini minulle ompelema kesämekko oli mielestäni liian lyhyt ja paljastava. Päätimme siis yhteistuumin tehdä mekkoon alushameen, jota en tosin enää käytä alushameena vaan tavallisena hameena. Ja kyseinen mekkokin näkyy päälläni nykyään aivan ilman alushametta.

Avainkorun alkuperästä ei ole tietoa. Veikkaisin, että olen sen joskus äidiltäni kaapannut, mutta se on maannut kirjoituspöytäni laatikossa niin kauan kuin muistan.

Ja olen pikkuhiljaa onnistunut kehittämään kunnon addiktion Dr. Martenseihini. Järeimmät kenkäni, jotka sopivat yhteen melkeimpä kaikkien vaatteitteni kanssa.

ruutumekko

2010-03-05T14:15:00.004+02:00

Ruutumekko on osoitus äitini loistavista ompelutaidoista. Alunperin jouluksi -08 ommeltu mekko saa osakseen aivan liian vähän huomiota päivittäisessä pukeutumisessani. Tämä on lempimekkoni ja ehkä senkin takia käytän sitä niin harvoin. En halua kyllästyä muhkeaan helmaan, jota kohottaa tyllialushame, puhvihihoihin tai etumusta kaunistaviin röyhelöihin.

Idea mekkoon saatiin Dolce&Gabbanan muotikuvasta, mutta muotitalon mekkoa muokattiin mieltymyksiini sopivaksi.
Usein laitan mekkoni alle pitkän mustahihaisen paidan, koska muhkeiden hihojen takia mekkoon on vaikea yhdistää minkäänsorttista päällyspaitaa. Ruskea nahkavyö pitää alushametta paikoillaan ja luo mielikuvaa kapeasta vyötäröstä.

Vaatekaappini rakastetuin vaatekappale, joka kerää kehuja jok'ikinen kerta kun käytän sitä.

hempeilyä

2010-03-04T21:55:00.003+02:00

Mekko Only

paita 2nd hand
huivi Seppälä
ruskeat saappaat Aleksi 13
verkkosukkikset HM
(naamani ei edustanut tänään)

En kestänyt liikaa hempeilyä ja oli pakko laittaa verkkosukkahousut antamaan edes hieman asennetta all girly-lookkiin. Ja huivi kätevästi peitti mekon alta rumasti näkyvän paidan.

Tämä mekko on ainoaa laatuaan vaatekaapissani: varmaan ainut mekoistani, jossa ei ole selvää vyötäröä. Ja se häiritsee minua niin paljon, etten kovin usein ruutumekkoa päälleni vedä. Minä tykkään vyötäröstä. Mieluiten kapeasta sellaisesta.

baskerivillitys

2010-03-03T19:25:00.006+02:00

huivi saatu lahjaksi
kukkapaita äidin vanha
alusmekko Gina Tricot
punainen pitkähihallinen 2nd hand
vyö isän nuoruusvuosilta Brasiliasta
laukku 2nd hand
kengät Dr. Martens
punainen baskeri vuosien takaa

Ruskea salkku oli viime kouluvuonna melkein jokapäiväisessä käytössä. Äitini sen minulle tinki Hietsun kirppiksellä kesällä -08, kun en itse vielä kehdannut. Ei sillä että vieläkään olisin mikään maailman paras tinkijä... Kahdeksalla eurolla sain ja laukulla on ollut niin paljon käyttöä, että jälkeenpäin ajatellen olisin aivan hyvin voinut kymmenenkin euroa siitä maksaa. Tämä laukku on käytännöllinen tilaihme.

Baskerin tarina juontaa juurensa kultaisiin ala-aste aikoihin, jolloin yhtenä talvena baskerivillitys hullaannutti kaikki luokan tytöt heivaamaan normipipot nurkkaan ja vetämään baskerin hiuksiansa lättäämään. Mikä minä olin virtaa vastustamaan. Nykyäänkin kartan baskereita, koska sain liian suuret traumat vuosia sitten.

henkseleiden käytännöllisyys

2010-03-02T18:05:00.016+02:00

Otsikonkeksimistaitoni ovat parasta a-ryhmää...

apua. pelotan jopa itseäni. mistä tämä pose on peräisin?
olin ilmeisesti aamukärttyinen.

Harmaan bleiserin ostin viime kesänä Vero Modan alennusmyynneistä ehkä kahdeksalla eurolla. Tyttöbleiserini. (Vai onko sen nimi jakku.)

Valkoinen kauluspaita on ainoa kauluspaitani, jota ei voi käyttää mekkona/tunikana.
Vaatii kuitenkin usein pesua aran
värinsä takia. Ja sitten pesun jälkeen silittämistä. Tässä siis syy vähäiseen käyttöön. Liian työlästä.

Housut ostin seiska-tai kasiluokalla HM:stä ja muutaman vuoden nämä vaaleat pillit olivatkin lempparifarkkuni ohuen kankaansa takia. Sai venkuroida ja vänkyröidä mielensä mukaan.

Vyötärö kyseisissä housuissa on kuitenkin makuuni niin alhaalla, ettei mielestäni ole mukavaa käyttää niitä ilman vyötä tai henkseleitä.
Kätevä aasinsilta noin kaksi päivää kestäneeseen ernuilukauteni muisteluun, jolloin päätin hankkia henkselit. Muutamalla eurolla napsaisin nämä mustat henkselit jonkun kaupan lastenosastolta ja heti seuraavalla viikolla hylkäsin ne kaapin perälle. Tajuttuani etten ole ernulapsi. Tai etten ikinä tule pukeutumaan emoernutyyliin. (nyyh)
Mutta henkselit ovat aivan loistavat vyötäröstä epäsopivien housujen kanssa.Tässä voin sanoa, ettei henkseleiden käyttö ole tyyli- vaan mukavuuskysymys.

Sininen sormus on Ginan alennusmyynnistä noin eurolla, kahdella ostettu. Ja punaisen rusettiklipsin avulla kuritin valtoimen hiuspehkoni. Rusetti on varmaanehkä Ninjasta. Synttärilahjaksi sain.

Ja tässä koko asenteeni tämänpäiväisiin kuvailuihin. Ei onnistunut kuvat, ei ilmeet, ei asennot. Taistelua kesti tavallista kauemmin.

nuorallatanssija

2010-03-01T21:17:00.008+02:00

Hame, joka toimii mekkona: äidin(?) tekele
korsetti myöskin ompelijaäitini käsialaa
valkoinen paita 2nd hand/Vero Moda
kengät 2nd hand/Janita-merkkiset
lasit 2nd hand (50 senttiä!)

Tykkään näyttävästä ja teatraalisesta pukeutumisesta. Tämän päivän rooli oli sirkuksen nuorallatanssija ja kyllä oli kiva hahmo.
Ihmiset ihan yleisesti ihmettelee, miten jaksan panostaa jopa kahden tunnin koulupäivään näin paljon, mutta henkilökohtaisesti en pidä pukeutumista ja vaatteiden valintaa suurena riesana. Olo on silloin miellyttävä ja hyvä, kun vaatteet ovat mahdollisimman huomiota herättävät, mukavat ja kauniit. Tunnen itseni hehkuvan ihanaksi, kun vaatteet ovat huolellisesti harkitut ja omaa silmääni miellyttävät. Tänään onnistuin ja mieliala oli koko päivän korkealla.

hiihtis

2010-02-28T12:27:00.002+02:00

Vietin lautailuntäyteistä hiihtolomaa Levillä. Aamulla laskettelukamat päälle ja rinteeseen, illalla verkkareissa hengailua. Ei ollut edes mukana kuin muutama edustuskelpoinen vaatekappale.
Oli hieno loma, mutta nyt ottaa päähän kun sain netistä lukea hieman huonoja uutisia pitkään fysiikkaani liittyen. Eikä plussakelit yhtään auta. Ehkä tämä tästä. Lomissa on se huono puoli, että ehtii unohtaa kaiken. Himaan palattaessa tuntuu että tekemistä ja asioiden hoitamista olisi aivan liikaa. Huono loppu hyvälle lomalle.

Wanha

2010-02-19T00:29:00.005+02:00

musta korsettimekko

tekoripset

nauhassa oli ruusu... juttu meni rikki jo toisen puoliajan alettua.

liila tekokarvatakki

Kuten muutkin lukion kakkoset, myös minä tanssin tänään (pilkkua viilaten eilen) vanhat tanssit, hyvällä menestyksellä. Kaaduin vain kerran ja nauraa hekotin päälle.

Wanhat eivät ikinä saavuttaneet minun pienessä päässäni palvottavaa astetta, vaan menin paikalle äitini ompelemassa korsettimekossa(joka sai todella paljon kehuja) ja hymy suupielessä.

Mustan mekkoni kaveriksi sain kiharallisen nutturakampauksen(äidin työkaveri teki), mustat sukkahousut, mustat hanskat, mustat kengät ja mustan pikkulaukun. Alunperin asun piti olla mustavalkoinen, mutta yksinkertainen on tyylikästä. Ja sain parini kanssa mahtavaa kommenttia koko päivän ajan meidän mätsäävistä asuista ja tyylikkyydestä. Suoraan sanoen parini oli kyllä todella upean näköinen. Oikeen ilo silmälle.

Korsetin oli parini kiristänyt niin kireälle, että illallisella jouduttiin jo alkupalojen jälkeen löysäämään sitä. :D Ruoka oli hyvää ja tunnelma loistava. Alkuaikojen epäilykset tanssimiseen kaikkosivat tänään: aivan simo hauskaa! Kampaukseni ei tule kestämään huomiselle, mutta pääasia oli, että vanhemmat saivat nähdä tyttärensä loistokkaat pyörähtelyt. Huomenna uudemman kerran koululle. Herääminen tulee olemaan tuskaisaa.

seepraa ja mummoa

2010-02-17T14:41:00.020+02:00

housut 2nd hand
kengät 2nd hand
liivi 2nd hand
paita 2nd hand//HM
lasit 2nd hand

Nämä kyseiset seepraraitakuviopöksyt ovat villi jäännös äitini huolettomista vuosista ennen kauhukakaroita ja vastuuta. Sain ne omakseni jo viime vuonna tyylini kehittyessä omalaatuisempaan suuntaan ja olin onnesta soikeana. Vaikka jo puolitoista vuotta olen housuja nihkeänlaisesti käyttänyt, nämä kyseiset pöksyt ovat kuitenkin aina majailleet vaatekaapissani sulassa sovussa lukuisten hameitten joukossa.

Juuri nämä housut jalassa minulla on aina villi ja vapaa olo, pystyn venkuroimaan ja vänkyröimään joka suuntaan tavalla, joka ei hameitten tai kireiden farkkujen kanssa luonnistu. Todettakoon näin huomiona etten ole ikinä tähänastisessa elämässäni omistanut farkkulegginssejä. Eikä ole tiedossakaan hankkia.

Eilinen kierrätyskeskus/UFFi-reissu ei ollut kovin tuottoisa. Normaalisti kuljemme kaverin kanssa peräperää, kaveri nauraa kamalimmille vaatekappaleille, jotka minä bongaan hetkeä myöhemmin niiden ostoa vakavasti harkiten. Eilinen ei tuottanut poikkeusta.

Ylemmässä asussa mikään muu kuin hame ei ole uutta. Kaikki osat ovat 2nd handia, paitsi musta neule, joka on HM:stä ja ikivanha Seppälän(?) kaulahuivi.
Kierrätyskeskuksen hameen ja villatakin yhdistelmä luo lyömättömän mummolookin, joka ei tosin aivan vastaa normityyliäni(onneksi). Hame on juuri sitä "tästä sais kivan jos vähän muoksis"-laatua, joten ehkä tarraan itseäni niskavilloista kiinni ja paiskaudun ompelukoneen ääreen wanhojen ja hiihtoloman jälkeen. Tai voihan tuon puolipohjepituisen mummeliinin työntää kaapin perälle allekirjoittaneen tyylillistä aikuistumista odottamaan.

pitsiä ja karvaa

2010-02-15T14:02:00.014+02:00

Vielä aamupäivällä ihana auringonpaiste valaisi arkista elämääni ja pääsin jopa käyttämään viime talven suosikkitakkiani. Vihreä karvarotsi ei ole lämpimämmästä päästä, enemmänkin lopputalveen sopiva ulkotakki, mutta se on 2nd hand materiaalinakin niin erikoinen, ettei toista samanlaista varmasti kävele kaupungilla vastaan(paitsi että HM:llä oli tänä talvena myynnissä karvatakkeja, murr). Pidän todella paljon sekä takin materiaalista että väristä.

Kylmyys takasi myös villasäärystimien käyttöönoton. Äitini vanhat, raidalliset säärystimet pitävät jalat lämpiminä.

Alkuviikostakin on hyvä pitää hymy huulilla.

pitsihörhellys Gina Tricotin alesta viidellä erkillä
mekko äidin vanha
alusmekko(josta ei näy kuin helma) GT
hanskat 2nd hand
sormus HM
villasukat mummin tekemät
kengät DR. Martens

Kaverin mielestä Ginan pitsiviittapaitajuttu näyttää enemmän pöytäliinalta kuin vaatekappaleelta. Oman mielipiteeni mukaan kyseistä viittapaitapitsitsydeemiä tulee osata käyttää, jotta se näyttäisi hienolta. Jokaisen omaan harkintaan jää, näyttääkö se nyt hienolta.

Pukeutumisleikkejä

2010-02-13T18:34:00.013+02:00

Jokatytön unelma. Päästä vapaasti kiertelemään laajassa pukuvarastossa. Varsinkin niin tunnetun talon kuin Oopperan vaatesäilössä. Pitihän sitä vähän varastaa aikaa ja sovitella asuja.

Unelmani balettitanssijan urasta taitaa olla jo liian myöhäinen toteutettavaksi. Voihan sitä aina unelmoida...

Tanssijat on pieniä. Kyseinen balettiasu ei mahtunut kuin vyötäröltä kiinni. Rintojen kohdalta ei mitään toivoa.

Tämäkään mekko ei mennyt muualta kuin vyötärön kohdalta kiinni. Mutta sanottakoon että kiinnityshakasiakin puuttui kiitettävä määrä...

Tässä sitten jotain oopperan puolelta. Ainut asu, jossa saatiin puserrettua kiinnitys ihan ylös asti.

Lapsenomainen tarpeeni pukeutumisleikkeihin nousee esille joka arkipäivä. Eri asut saavat minut sulautumaan eri rooleihin ja käyttäytymiseni, kävelytyylini ja kommenttinikin seuraavat sen päivän hahmon tapoja.

Ja pakko vielä sanoa:
olen vieläkin aivan kileissä näistä kengistä.

Köh, arkiasuissani ei kehumista. Mustia leggareita ja kauluspaitoja. Luotan maihareitten maagiseen voimaan.

täydellisyyttä en enää etsi

2010-02-11T17:23:00.009+02:00

Täydellisyydet tuotiin jo vuosi takaperin luokseni.

villapaita 2nd hand

hame Vero Moda//2nd hand

villasukat mummon tekemät
huivi äidiltä pöllitty
kengät...

kengät...

Kengät:

Dr. Martens

Olen koko syksyn ihastellut maihareita, pähkäillyt niiden ostoa ja jopa tonkinut nettikauppoja edullisten saappaiden toivossa. Ja koko ajan täydelliset kengät ovat lojuneet oman takkinaulakkomme alla sulassa sovussa sirojen tyttökenkieni keskellä. Neljällä eurolla nämä varrettomat Dr. Martensit minulle ostettiin, mutta vuosi sitten en elettä osannut arvostaa enkä kenkiä käyttööni ottaa. Eilen inspiroiduin syvästi ja valaistuin hienosti ja nyt tiedän, mitkä kengät tulevat jaloissani painamaan tästä eteenpäin.

Kiitos ja kumarrus mahtavan löydön tehneelle ihmiselle.

karvahatun paluu

2010-02-10T12:52:00.012+02:00

Se on palannut!

Karvahattu pääsee taas käyttöön kirpakassa pakkaskelissä.

Tummanruskeasta topista en alunperin tykännyt yhtään, nyt voisin keksiä sen ympärille kymmenittäin eri asukokonaisuuksia. Pidän topista juuri sen takia, että sen voi yhdistää monella eri tavalla. Perustoppi, joka on kuitenkin erilainen.

kengät äidin
hame Saksasta
(Onko se oikeesti noin lyhyt?)
tummanruskea toppi 2nd hand
vaaleampi alustoppi GT
villapaitaneule 2nd hand
huivi 2nd hand

Today I felt like a spy

2010-02-09T14:37:00.014+02:00

takki 2nd hand
kengät 2nd hand
sukkahousut Vero Moda
huivi toisen omaa
hattu Pariisista
aurinkolasit 2nd hand

mekko Promod
kauluspaita Dressmann
jakku 2nd hand
vyö Venäjältä

Tunsin itseni aivan Marlene Dietrichiksi lampsiessani pitkin lumisia katuja takki avoinna, hattu päässä ja pari miesten paitaa suuren ulkotakin alla. Upeista henkilöistä ammentuu inspiraatio.

pöksyt

2010-02-08T13:11:00.008+02:00

Eilen onnistuin kaventamaan allanäkyvistä housuista vyötärön. Nyt eivät enää tipu lantiomallisiksi, vaan pysyvät tukevasti ylempänä. En ole vuoteen käyttänyt näin paljon housuja, mutta viime aikoina olen oppinut huomaamaan, että housuissa voi myös näyttää naiselliselta. Itse en vain vielä osaa. Jotkut vaatteenit myös oikeasti toimivat pitkien lahkeiden kanssa. On vain pakko aamulla jaksaa hieman kauemmin kuin normaalisti taistella vaatteiden kanssa, jos haluaa valloittaa lumimaisemia housut jalassa.

Vielä tullaan näkemään se päivä, jolloin olen voittanut taistelun housuvihaani kohtaan.

Täytyy kuitenkin rehellisesti myöntää, etten tunne oloani housuissa yhtä itsevarmaksi ja häikäiseväksi kuin hame päällä, mutta voin soluttautua astetta jätkämäisempään pukeutumiseen pikkuhiljaa. Kertarysäys pitkien lahkeitten maahan olisi liian suuri järkytys.

Kaikki asun kappaleet ovat erillisinä naisellisia, mutta yhdistettyinä näyttävät ysäripukeutumisen ja jopa sotilastyylin risteytykseltä.

Poseeraus ainakin kielii tyttösöpöilyn puutteesta.
Ja asenteen muuttumisesta housujen takia.
Housut Vero Moda kavennettuina mustilla polvisukilla
toppi HM vuosien takaa
neule Ginan alesta
aurinkolasit 2nd hand

Paita on vaaleanpunainen ja röyhelöillä varustettu. Eli juuri minunlaiseni vaatekappale. Mutta silti onnistuu näyttämään kuvissa aivan epäelinamaiselta.

Hypoteesini on, että kaikki johtuu noista aurinkolaseita. Niissä on jotain maagista miehistyttävän hippimäistä voimaa, jonka vaikutuspiirissä koko asenteeni vaatteiden kantoon muuttuu.

niisk niisk

2010-02-05T16:45:00.001+02:00

Raakaa. Flunssanuha on taas onnistunut luikerruttamaan limaiset kouransa heikon vastustuskykyni ohitse. Vieläpä pahimpaan aikaan. Ei ole ikinä kiva tuhlailla nenäliinapaketteja ja niiskuttaa tukkoisena, mutta kokeet ja huomenna(!) olevat sm-kisat eivät anna sijaa kunnon levolle. Toisaalta on helpottavaa tietää, että kun viikonlopun ohitse päästään, alkaa jopa kolmen päivän treeniloma, jolloin on varaa maata illat sohvanpohjalla Poliisikoira Rexiä katsellen (vaikka se muuttikin Italiaan, hmph) ja Aku Ankkaa lukien.

Ylisuuriin neuleisiin ja huppareihin verhoutuminen on talvikuukausien etuoikeus. Ja olen vieläkin todella rakastunut hiusväriini. Täydellinen sävy tämän hetken mieltymyksiini.

Spurgulookkiin kuuluu large huppari, muutama kaulahuivi ja villasukat. Joita käytän aina eriparisina. Pakkomielteenä erilaisuus, erottuminen ja Peppi Pitkätossu, mun truu-ainut, oikea ja alkuperäinen- idolini. Tässäpä idea. Peppi Pitkätossu-pukeutuminen. Polvisukat, tunika ja essu. Kenkinä stailit nahkakengät. Laitetaan harkintaan ja lumettomampia kelejä odottelemaan.

Täytyypä vielä vinettää. Ei olisi uskonut, että minä, laiska korkkareillakävelijä, kaipailisi korollisten ihanuuksien käyttöä jo niin paljon, että rohkenee jopa lähteä kaupungin mössöön syyskengät jalassa. Kunnon tipsuttelua se olikin, mutta sainpahan tuntea itseni hienostuneeksi. Ähä ähä kaikki te lättäpohjakengillä kävelijät!

Muuten olen pitkävartisia saappaita suosinut. Voi "oikaista" lumisten niittyjen poikki ja rämpiä kinttupolkuja pitkin kouluun. Polvenkorkuisissa lumikinoksissa. Puolipohkeeseen ulottuvat kengät jalassa. Ja miksiköhän sitä ollaan taas kipeenä...

Oi, mikä talvi

2010-02-03T15:10:00.002+02:00

Tänään aurinko vihdoinkin suvaitsi tulla leikkimään liian kauan pimeänä pysyneeseen keittiöömme. Vielä kalpeat säteet pehmensivät paatunutta mieltäni, mutten ole vieläkään valmis luovuttamaan sydäntäni keväälle (kuten osa ihmisistä). Miksi haluaisinkaan luopua kimmeltävistä auringon säteistä valkeilla lumikinoksilla, raivoavista, puuterilunta pöllyttävistä tuulenpuuskista tai punaisista omenaposkista? Minä nautin täysin rinnoin pakahduttavan kylmistä pakkasaamuista, pitkistä nahkasaappaistani, kylmästä lumesta ja lasten leikkilinnoista pihamaan keskellä. Tämä on talvi, paras ja lumisin vuodenaika moniin vuosiin. Saa minun puolestani kestää vaikka maaliskuulle asti.

Toiset vetävät koeviikolla verkkarit jalkaan, minä laitan housut. Kaikkien hameiden kanssa ei voi istua risti-istunnassa ja olisi täyttä tuskaa istua kolmekin tuntia paikoillaan ilman vääntelemistä ja kääntelemistä.

Kaulusta ja paitaa

2010-02-02T20:26:00.006+02:00

Minne tunkisinkaan kaikki rakkaat kauluspaitani?

Omistan näin nopsasti laskettunua tusinan verran kauluspaitoja. Toimivat arkipukeutumisessa melkein joka päivä, vähintään takin ja sisävaatetuksen välissä lämmikkeenä. Mutta kun ei niitä saa minnekään mahtumaan! Tällä hetkellä noin seitsemän kauluspaitaa lojuu sängyn päädyssä, toiset roikkuvat somasti kaapissa henkarissa. Laiskimus ei jaksa niitä kaikkia kaappiin ripustaa (tai etsiä riittävästi henkareita). Kunnes keksin mahtavan, tyylikkään ja ryttäämättömän säilytystavan (miesten)kauluspaidoilleni, saavat ne jäädä sinne, missä ovat vähiten tiellä. Eli siihen sängyn päädylle.

Niin paljon kuitenkin niitä käytän, että olisi aivan huomattavan turhaa taitella kaikkia kaappiin, koska saatan tilaisuuden mukaan käyttää kahta, jopa kolmea eri paitulia päivässä (takin alla, ihan kunnolla osana vaatetusta, kotona, jopa yöpaitana). Tämä ei siis ole laiskuutta, tai viitseliäisyyden puutetta vaan puhdasta energiatehokkuutta.

Tässä vain osa rakkaimmistani. Jotkut on peritty isältä, toiset ostettu Dressmannilta ja osa on 2nd handia.

opettajatsydän

2010-02-01T21:08:00.007+02:00

Rakastan meidän koulun opettajia! Yksi kehuu hametta ja toinen ihailee tylliluomusta. On mun silmämeikkejäkin jopa kehuttu.
Viikonloppuna oli ollut muut asiat mielessä kuin biologian geeniopit (yllätys sinänsä) ja meidän miesmaikkamme tyhjän läksysivun nähtyään heitti:
"Elina voisit sinä kyllä keskittyä enemmän perinnöllisyystieteeseen kun tohon pukeutumiseen."
Ja hekotusta päälle.

(Putosin pahasti)

Mutta olin itseasiassa positiivisesti yllättynyt, että opettaja ylipäätään on huomannut päivittäin vaihtuvat vaatteeni. Onhan se aina kiva, että pukeutuminen huomataan. Ja aiheuttaa keskustelua.
(Jos tota nyt voi keskusteluksi sanoa. Enemmänkin yhden lauseen monologi... Mutta asiaa oli selvästi mietitty!)
Mulle ainakin tuli hyvä fiilis, koska opettaja ei mitenkään (järkyttävän) pahalla heitä tollaisia kommentteja. Halusi vaan saada mut risteyttämään hemofiliapotilaita. Muahahaa, ihanaa.

Eikö olekin superia fanittaa omia opettajiaan? Ja oikein myös.

Sukkikset: Vero Moda
Hame: Gina Tricot
valkonen kauluspaita: 2nd hand
neule: 2nd hand
vyö: Venäjältä
hattu: 2nd hand

Ja miten niin muka lyhyt hame?

Epäpanostus

2010-01-30T16:59:00.013+02:00

Vietän viikonloppua rillipäisenä panostajana. Selailen rakkaita koulukirjojani, katselen Poliisikoira Rexiä ja koitan henkisesti valmistautua treeneihin lähtöön. Ei niinkään tuottoisaa, mutta ainakin saan nukuttua univelat poies.

Vaatteina on aina niin hehkeät lökärit ja huppari, mutta kai ne on pakko vaihtaa. Eihän sitä muuten kehtaa kaupungille lähteä. Vaikka kukahan mua siellä Kisiksellä kello yhdeksän aikaan lauantai-iltana tuijottelis. Mutta oman mielenrauhani takia vaihdan vaatteeni, koska on kauheaa kulkea keskustassa aivan epäpanostaneena kun kaikki muut on kauniina ja hehkeinä lähdössä baanalle värikkäissä mekoissaan ja korkeissa koroissaan.

Onneksi talven takia kaikkien täytyy pakkautua miljooniin vaatekerroksiin ja pitkiin saappaisiin. Kiitos muuten pitkävartisista nahkasaappaista! Meinasin jo tyhmänä lähteä eilen himasta nilkkureissa mutta päätin viime tingassa vetää saappaat jalkaan. Ja hyvä niin, heti rappukäytävästä ulos päästyäni upposin pohkeenkorkuiseen kinokseen.

rakkaus (kuin myös taistelukin ja evottaminen) on ikuista<3
Laaja fysiikka, mikä ihanuus

Taiteen piristys

2010-01-29T15:44:00.012+02:00

On valitettavasti päivän mittaan tullut kamala hedari liian raskaasti suihkutellusta hajuvedestä. Mielipiteeni on, että hajuvettä on vasta silloin tarpeeksi, kun löyhähdyksen kyseistä esteriä haistaa joka kerta jotakin ruumiinosaa liikuttaessa. Ei ihme, että päätä alkaa kivistämään.

Viime aikojen valvominen on jättänyt jälkensä. Lagaan päivät pitkät enkä pysty keskittymään asioihin. Päätin siis ottaa laatuaikaa vain itselleni ja lähteä sivistämään taiteellista puoltani Tennispalatsiin. Leikin taiteilijaa ja tuijottelin maalauksia pidempään kuin olen ikinä mitään maalausta katsonut. Ei kai voi määrittää oikeaoppista taiteen katsomistapaa, mutta jos voisi, tapani olisi luultavasti väärä. Jos teos on hieno, se on ja jos ei miellytä silmää, siirrytään eteenpäin.

Tunne on tärkeää. Tuijotellessani venäläisten taiteilijoiden teoksia aloin luomaan ikäänkuin elokuvaa elämästäni. Kuulosta hassulta, mutta teen niin aika useinkin. Luon henkilöitä, heille luonteet ja kommentit. Näin elämästä tulee mielenkiintoisempaa. Katsellessani tauluja kuvitteellinen seuralaiseni käski minun tuntea kuvien henkilöiden ilo ja tuska, raskaat kankaat hartioillani ja maton samettisuus jalkojeni alla.
Aloin analysoimaan maalauksia ja aika juoksi kuin villihevonen. Kivointa oli keksiä taulujen maisemille tai taloille jatkoa: mitä löytyy hiekkaisen mutkan takaa, millainen matto vasemmanpuoleisen oven huoneesta löytyy tai mitä pukuja keisarinnan vaatehuoneesta puuttuu.
Taidan elää omassa pikku maailmassani, mutta on yllättävän mielenkiintoista keksiä surusilmäisille lapsille elämäntarina tai nauravalle ceasarille sopiva kuolemistapa. Mielikuvitus on päivieni piriste.

Köh, olkkari edustaa.

Ilo irti pakkaskeleistä lämmittävillä sukkahousuilla. Missio: tyylikkyys. Onnistusprosentti: nollan luokkaa. Eihän tuolla myrskyssä noilla sukkiksilla kulkisi kaikista kylmänkestävin suomalaistyttökään. Pakko on noiden päälle vetää verkkarit. Vaikka tyylikkyys on missio, ei tarvitse liiallisuuksiin mennä. Varsinkin kun vaarana voi aikuisten oikeesti olla paleltuminen. Näissä mustissa korkkareissa tanssin wanhani muutaman viikon kuluttua. Käppäilen niillä ympäri kämppäämme, koska haluan tottua niihin, mutta totuus on, että kengät ovat todella mukavat ja ne jalassa on kiva huidella kotona. Glamouria arkipäivään.

Ruutupaita: Dressmann

mekko: äidin tekemä
liivi: Saksasta
sukkiksista päällimmäiset ovat rikki kummankin reiden kohdalta ja alla on perus mustat
korkkarit 2nd hand

la fatigue

2010-01-26T18:22:00.015+02:00

Tämän jakson ranskanopinnoista on muistettavimmin mieliimme painunut sana la fatigue, joka, kuten kaikki itseään kunnioittavat ranskattaret tietävät, tarkoittaa väsymystä. Sana oli käännettävässä kappaleessa varmaan, jos en väärin veikkaa, viitisen kertaa ja jok'ikinen kerta, kun fatigue osui kohdalleni jouduin kysymään kaverilta että mitäs se nyt tarkoittikaan. Hermohan siinä meni. Mutta positiivista on, että nykyään mun pitäisi kaiken järjen mukaan muistaa, mitä la fatigue tarkoittaa.
Vaikka luulisin että jo puolen tunnin kuluttua en enää muista hölkäsen pöläystä koko fatiguesta. Joskus käy niin.

Maanantaina jatkoin viikonlopun herraintunnelmissa ja vedin jalkaani ikivanhat Vero Modan harmaat housut. Todella mukavat, joskin mielestäni hitusen tylsät tapaukset... Housujen sisään tungin erittäin erikoisen mallisen Dieselin t-paidan. Paita on lyhyt ja leveä eli suorin sanoin suorastaan lerpattava. Ja Dieselin seuraksi Dressmannin raidallinen kauluspaita kokoa M. Taitaa olla pienintä kokoa, mitä Dressmannilta saa. Iskä sen viime syksynä mulle osti kun oli kyllästynyt ainaiseen kauluspaitojen lainailuuni. Nykyään kaapissani on niin paljon miesten kauluspaitoja omasta takaa, ettei tarvitse enää huushollin miehiltä niitä pölliä.

Olen zombi-lapsi. Woooo. Suu ei hymyyn taivu ja silmien katse on apaattisena kaukaisuuteen kohdistunut. Kyllä huomaa, kuka on saanut liika-annostuksen fatigueta ja kehen on fatigue iskenyt limaiset kätensä.

Uudet hiukset parhaassa luonnonvalossa, jonka onnistuin saavuttamaan. Kulmakarvat ei vaan mätsää vaaleanoranssiin kuontaloon...

Ja tänään olin kokonaan hempeän leidimäinen vastakohtana pitkään jatkuneelle miehisyyden puuskalle. Täytyi tasapainottaa.
Valkoiset polvisukat ja hopeiset legginssit kaipasivat terästystä, joten vedin päälle rikkimäiset verkkosukkikset.
Valkoinen mekko on HM:stä vuosien takaa, toiminut pari kertaa pitkässä alkuperäisyydessään kesämekkona, kunnes viime syksynä lyhensin sen käsin ja mustalla langalla. Kyllä meikä osaa.
Saksasta ostetun farkkuliivin alla pilkoittaa myöskin Hennesistä peräisin oleva villaverkkopaita, jonka oikeaa nimeä en tiedä. Valkoinen on, reikiä löytyy ja paljetteja sisältää. Kategorioi(kategoroi?) siinä sitten.

Nyt pänttäämään lisää fatiguen sukulaisia. Ah, tät iloa ja loistoa.

Piristystä

2010-01-24T20:22:00.000+02:00

Mulla on ollut aivan ihanan rentouttava viikonloppu! Olen nauranut vatsalihakseni kepeiksi, tanssinut jalkani muussiksi ja laulanut ääneni käheäksi. Perjantai-ilta oli tyttöjen kokoontuminen ja onnistuttiin jopa värinpoistolla muuttamaan tylsää hiustenväriäni hieman kauniimmaksi. Lopputulos miellytti, mutta halusin vielä radikaalimman muutoksen. Sunnuntai-iltana vedin siis vielä toisen värinpoiston ja nyt elelen- ainakin muutaman hetken- semi blondina. Oudon karheilta hiukset tuntuvat, koska luonnollisesti mulla on melko liukkaat hiukset. Veikkaisin että tässä muutaman päivän sisään saan taas luonnollisen tunnun hiuksiin. Kuvamateriaali on nyt niin ja näin, koska kaikki kuvat löytyy iskän kamerasta... Ja oli mulla vaatteetkin päällä viikonloppuna, muttaa nekin kuvat ovat sen toisen kameran uumenissa.

Tässä kuitenkin yhdet housut, jotka vedin viikonlopun aikana jalkaani. Kaverin ovat, mutta lainassa niitä toistaiseksi pidän. Toppi on perus Ginaa ja vyö Saksasta kolmella eurolla shopattu. Hyödylliseksi osoittautunut löytö.

Housut toivat sitä tarvittua miehistä lisää tyttömäisyyteeni. Aina kun mulla on oikeasti housut jalassa tunnen oloni todella jätkämäiseksi, mutta ne myös tuovat uudenlaista asennetta peliin. Ja muuttavat kävelytyyliäni jonkinsorttiseksi harppomiseksi tipsuttelun sijaan.

Tämä kuva on otettu pari viikkoa sitten, mutta näyttää hieman edellistä hiustyyliäni. Alunperinhän ennen joulua värjätystä oranssista piti tulla vaaleanoranssi, mutta tulos oli shokkikirkas pitkään ruskeaverikkönä henganneelle. Mutta oranssi haaleni viikoissa liian laimeaksi ja kaipasin taas pientä piristystä päivääni.

Ja tämä kuva, kuten päivämääräkin sanoo, on otettu kesällä -08 . Olin pitkähiuksinen blondi. Huijausta, koska pidennykset maksoiva viisikybää eivätkä ole aitoa hiusta ja väri on auringon (sekä purkin) vaalentama. Luonnollinen sävyni on tästä hieman tummempi maantienharmaanvaaleanruskea. Eli suomeksi tosi perus sekä todella tylsä ja tylsistyttävä vaaleanruskea.

Nyt vielä kupponen teetä ja hetki telkun hömppäsarjoja ennen kun suostun myöntämään, että viikonloppu on taas ohitse.

Pakkasneiti

2010-01-22T16:11:00.011+02:00

Vaikka tänään ei ollutkaan yhtä kirpakan kylmä keli kuin eilen, päätin että nyt en ainakaan jäädy koulumatkalla ja vedin jalkaani äitini vanhat, hüberstailit raidalliset säärystimet. Tyyliä kansalle oikeen olan takaa.

Sisällä asuni oli hieman kevyempi lyhyine hameineen ja ohuine sukkiksineen (joita mulla oli kahdet päällekkäin). Musta vähän tuntuu että olen rakastunut jok'ikiseen vaatekappaleeseeni, mutta taas yksi rakkaudenkohteista pääsi käyttöön. UFF:ilta ostamani mustavalkoruudellinen jakku on täydellisen sopiva arkiseen tyttösöpöilyyn (ja moneen muuhun tarkoitukseen). Hihat vaan ovat todella oudon pituiset, mutta kai se on tarkoituskin. Sen verran jakkua tuunasin, että revin pois kunnon kasariolkatoppaukset. En ole tottunut olkatoppauksiin enkä osaa kantaa niitä luontevasti. Mutta kuten monissa muissakin vaatteissa, olkatoppauksistakin saa todella näyttävät ja upeat, jos niitä vain osaa käyttää luonnollisen tyylikkäästi.

Itseasiassa maailmasta löytyy kasakaupalla vaatteita ja asioita, jotka näyttävät fantastisilta vain oikealla pokalla vedettyinä ja joita en itse voisi- ainakaan vielä- käyttää. Ei pidä sanoa etten ikinä voisi käyttää, sillä miten kävi korkeavyötäröisten housujen, minihameiden ja karvahatun kanssa? Kaikista olen vannonut: "en ikinä päälleni vedä, hyi kamala, hirveää", mutta vuosi tai muutama myöhemmin ovatkin niin tyylikkäitä, että.

Kuka tietää, ehkä olkatoppaukset ovat mun ensi talven juttuni. Joskus käy niin, että kuljen muodin jäljessä ja muut ovat jo kauan sitten tajunneet tiettyjen asioiden tyylikkyyden. Joskus käyniin, tänään kävi näin:

-jakku: UFF
-mustavalkokuviollinen alushame: Gina Tricot
-musta päällyshame: myöskin Ginasta
-mustat sukkikset(joista päällimmäisistä puuttuu puolet materiaalista) sekä
-ensimmäisessä kuvassa näkyvät hanskat ovat suojelleet herkkiä käsiäni tällä viikolla useampanakin päivänä. Ne estävät minua hyvin pureksimasta jo järsittäjä kynsiäni ja repimästä vertavuotavia kynsinauhojani. Lisäksi tuovat tyyliä arkeen. Alunperin äiti toi hanskat sovitettavaksi wanhoja varten, mutta yhteispäätöksestä valittiin mustan mekkoni seuraksi pitkät hanskat ja nämä lyhyemmät jäivät arkikäyttöön.

I-ihan semiperus yhdistelmä, mutta kiva. Varsinkin kahden hameen yhdistelmä on ihanan pöyhkeä ja naisellisesti liehuva. Tai pikemminkin tyttömäisen leijuva Eikä kukaan voi valittaa että "sähän jäädyt tuolla" kun on kerrankin kunnolla talveen sopivat ulkovaatteet päällä. Taidampa tästä vielä lähteä ulos talvea juhlistamaan.

keltainen villatakki

2010-01-21T16:57:00.006+02:00

Miten mulle onkin voinut kehittyä näin syvä viha koululiikuntaa kohtaan? Ehkä mä olen joskus kokenut traumoja ja onnistunut torjumaan ne muistissani. Tänäkin aamuna kello kahdeksan raahauduin 16 asteen pakkasessa juoksemaan pallon perässä. Tai muut juoksi, minä kiertelin salin reunoja pitkin ja haukottelin. Aina kun tein vähäisemmänkin yrityksen päästä peliin mukaan liikunnanmaikka kehui ylitsevuotavasti. Yritti ilmeisesti herätellä mun luonnollista pallovaistoani esille. Voin jo suoraan kertoa, että mulla on jonkinsorttinen pallofobia. Enkä tykkää juosta asioiden perässä, ne saavat juosta minun perässäni.

Tämän päivän asussa nyt mitään erikoista ollu, mutta eilen käytin todella pitkästä aikaa keltaista villatakkiani, jonka sain joskus kakkosella tai jotain... Ihan hyvin sopi, hihat vaan oli liian lyhyet, mutta kelpasivaat sellasina 3/4 hihoina (joita en kyllä ikinä suosi).

Before

and after school. Vyön vaihdoin aamutohinassa, koska toinen ruskeista nahkavöistä nyt vain sattui näyttämään paremmalta. Juju oli soljessa.

Asun kaikki osat ovat jo ennen minua olleet käytössä (paitsi villatakista en ole niin varma). Rannekorutkin oli feidannut ennen kouluunlähtöä. tuntuivat tönköiltä kädessä. Muutenkaan en käytä paljon koruja, paitsi sormissa ja korvissa. Ovat aina tiellä joka paikassa.

Veturinkuljettajahattu

2010-01-19T18:27:00.005+02:00

Kiirettä pitää ja netti seppoilee vähän väliä. Onneksi silti elämä jatkuu. Joillekin voi tulla melkoisena shokkina, mutta mä en ole millään tavalla addiktoitunut tietokoneeseen tai nettiin. Herranen aika, ennen kuin menin lukioon, en ollut vielä kertaakaan tehnyt esitelmää koneella tai tyyliin edes kuullut pouver pointista. Nykyisinkin suosin esitelmien, kirjoitelmien yms. yms. yms. tekoa ihan vanhanaikaisesti käsin, koska

a) tietokone voi kaatua ja hävittää kaikki tiedostonsa (minun tapauksessani minä itse onnistun hävittämään kaikki tiedostot) enkä saa niitä enään mistään takaisin ja tulee paniikki ja hypotermia ja hypersuper hengenahdistus(ja kyllä, tiedän oikeesti mitä hypotermia tarkoittaa. tää on mun maailmalle purkautuvaa tukahdutettua luovuutta)

b) en osaa käyttää tietokonetta enkä tehdä haluamiani juttusia ja

c) käsin on niin paljon mukavampi väkertää ja näpertää ja tuunata ja lisätä vähän väriä sinne tänne. Käsin luovuus pääsee paremmin esille ja mielestäni töistä tulee yksilöllisempiä. (Puhun omasta puolestani, sillä suurin osa nykynuorista, luulis ainakin, osaa käyttää tietotekniikkaa hyväkseen paljon paremmin kuin meikäläinen.)

Tämä päivän asun rakensin tarkoituksella tämän:

äitini vanhan, älyttömän tyylikkään hatun ympärille. Asu ei toimi niin hyvin kuin villeimmissä unelmissani, mutta kaipa ihan käypä on.

pitsisukkikset lahjana saatu
liilavalkoinen tunika alunperin kait UFF:in euronpäiviltä, mutta kaapista tongin viime kesänä ja helman lyhensin puolireiteen
pitsi t-paita (joka ei toimi ainakaan valokuvissa niin kivasti kuin ajattelin) on äidin peruja
ja kaiken hässäkän peittävä suuri, luulisin että alunperin miesten, pikkutakki/bleiseri tai-mikä-toi-nyt-onkaan on 2nd hand löytö.
Mutta puolustukseksi aamulla tuli vähän kiire kun join mieluummin kahvia kuin etsin täydellistä asua.

Mulla on nykyään pakkomielteenä vetäistä jalkaan mahdollisimman usein ei-mustat sukkikset. Johtuneeko siitä että koen sisäisiä traumoja vuoden jatkuneesta pelkkämusta-sukkiskaudesta. Tai sitten olen vain yksinkertaisesti tylsistynyt kokomustiin jalanpeitteisiin.

PS. Olen löytänyt uuden rakkauden: bändin nimeltä Sparks. Ikuinen kiitos kaverille, joka tyrkkäsi levyn käteen ja sanoi: "kuuntele toi".

Pieni iloitseminen

2010-01-17T19:39:00.005+02:00

Raskaan viikonlopun jälkeen on välillä hyvä vähän irroitella että jaksaa taas lähteä kohti uusia haasteita. Iloisena tuntee olonsakin kevyemmäksi. Jaa ei koko ajan jaksa kaikkea vakavasti ottaa.

Sunnuntai-illan meikittömyys ei häiritse yhtään. Sitä on niin kaunis kuin tuntee olevansa. Kohdallani tämä pitää totaalipaikkansa.

See, on mulla kasvotkin. Ainakin luulis.

Tyylikkäitä artisteja

2010-01-16T14:08:00.028+02:00

Eräänä tylsänä iltapäivänä keskellä koeviikko tuijottelin apaattisena jotain musiikkikanavaa. Tämän näköinen neitonen ihastutti minut sekä laulullaan että tyylillään. Spottasin tyylittären useita kertoja saman viikon aikana telkusta ja olin joka kerta yhä ihastuneenpi.

Muuten en ole Chisua kuunnellut, koska rajoittunut musiikkimakuni on tällä hetkellä tosi valikoiva. Pelkkää System of a downia, Rammsteinia, Jacksonia ja Mansonia poikkeuksena välillä sekaan heitetty Beatles, Doors ja David Bowie. Lisäksi viime kesänä keskellä Keski-Euroopan kuumuutta tajusin, kuinka hyvää suomalainen musiikki oikeasti on.
Himassa meillä on koko ajan radio päällä eikä sillä ole niin väliä, mitä siltä kuuluu. En kestä hiljaisuutta tyhjässä (tai täydessä) talossa ja jotenkin musta tuntuu että musiikin avulla pystyn olemaan luovempi. Saan musiikista inspiraatioita ja, kornisti sanottuna, se auttaa käsittelemään tunteita ja jopa keskittymään. Musiikki on välttämättömyys, jota ilman olisi liian vaikea iloita, olla surullinen, elää ja nauttia. Ja kaikista mukavinta on, jos artisti inspiroi sekä tyylillään että kappaleillaan.

Jo päälle vuoden minulla on ollut todellinen rakkaussuhde Michael Jacksonin musiikkiin, mutta kesällä sattuneen ikävän tapahtuman vuoksi myös herran tyyli nousi lähemmäksi tietoisuuttani.

Yllä olevan kuvan vaalea hattu löytyy minulta mustana. Viime kesänä Pariisista ostin neljäntoista euron hintaan, olikin ainoa asia, jota Pariisista mukaaani nappasin, mutta käyttöä on ollut todella paljon.

Kauniimpiin asioihin:

En myönnä kuuntelevani Lady Gagaa, mutta tyyliä ihastelen sitäkin enemmän. Yksilöllistä, erilaista, shokeeraavaa, kaunista, upeaa... Lady Gagaa kuvataan juuri samoilla adjektiiveilla, joilla haluaisin itseänikin kuvattavan. Kiistämättä mahtava pukeutuja ja kaunis nainen.

värikäs paita

2010-01-15T15:03:00.020+02:00

Tänä aamuna mulla oli mahtava visio siitä, miten pukisin päälleni värikkään kiinalaismekon ja hurmaisin kaikki. Totuus oli hieman toisenlainen kun viimeksi päälle vuosi sitten käyttämäni mekko näytti ylläni, kauniisti sanottuna, makkarankuorelta. On näes suunniteltu minua joka paikasta kapoisemmille kiinalaistytöille. Se oli tiukka vääristä paikoista, rypistyi ja pullotti ihan ihme kohdista ja säädyllinen pituuskin oli kätevästi pilattu lantiolle asti ulottuvilla halkioilla. Vaan eipä epätoivo päässyt iskemään, koska keksin käyttää tajuttoman kauniskuosista mekkoa hameen kanssa paitana. Ainoa vaan, että tässäkin yhdistelmässä mekko ryppyyntyi vyötärölle hameen mukana, mutta kaipa se yhden päivän kesti.

(Päivän paljastus: en harjannut hiuksiani aamulla ja tulos on peikkotytön pää. Värikin sopii epämääräisyydessään luonnehdintaan mainiosti.)

Tältä tämä hame sitten näyttää istuttaessa. jotkut sanoo että liian lyhyt on. Heidän kommentit huomiotta jätän... Nyt mulla on sentään jalassa kokomustat sukkikset. Olen tämän samaisen hameen kanssa käyttänyt reiällisiä ja kai kerran verkollisiakin sukkahousuja... Säädytöntä, yksilöllistä vai molempia?
Mutta huom huom, mustien legginssien päällä oli mustat hieman alle polven sukat. Tältä tämä hame sitten näyttää istuttaessa. jotkut sanoo että liian lyhyt on. Heidän kommentit huomiotta jätän...

Musta pitkähihainen trikoopaita: HM(paidan hihansuissa olevat reiät on tarkoituksella tehty. hihat ovat liian lyhyet ja liian lerpattavat, että näyttävät hyviltä ainoastaan kun peukalo on mennyt reiästä sisään ja venyttää hihat kunnolla ranteiden päälle tai ylös käärittyinä.)
värikäs mekko Kiinasta (kaveri toi ja minä pöllin)
musta hame: 2nd hand/HM
ja lisäksi mustat legginssit ja ne polvisukat.

Ulkona on petollinen sää. Ei sinänsä ole kylmä, mutta jos kauemman aikaa seisoo lätisemässä keskellä lumihankea tulee yllättävästi vilu.

Eilen päätin sabotoida kuukausia kestäneen korkokenkätyhjiön elämässäni ja lähteä, köh köh, treeneihin korkkareissa. Ostin jo kesällä alennusmyynneistä Vagabondin mustat korkokengät, joilla minäkin jaksan kävellä. Enkä edes muljauttanut nilkkaani kertaakaan, vaikka piti juosta spåraan. Mutta yleensä aina lähden treeneihin samoissa vaatteissa kuin missä olen aikaisemminkin päivääni viettänyt. Kotiutuessa perusmustat legginssit ja pitkä toppi kelpaavat vallan mainiosti.

Nauhojen erivärisyys johtuu osittain laiskuudesta, osittain huolimattomuudesta(hukkasin vaihtonauhat) ja osittain siitä, etten osannut päättää, kummat nauhat olivat kivemmat.
Syksyllä näillä kengillä oli enemmänkin käyttöä, mutta lumen laskeutuessa maahan löysin aivan uudet suosikit ja huomattavasti lämpimämpiä kenkävaihtoehtoja.

Perjantai-illan viettoon sopi hyvin pussillinen popcornia ja totaali hömppätyttölol-elokuva "13 ja Risat". Tosi hyvä pätkä kun pystyy oikeen olan takaa dissata juonta, näyttelijöitä, vaatteita ja vuorosanoja. Ehkä mä vaan periaatteesta dissaan massaleffoja, onhan niille käytännössä ihan sairaan kiva nauraa. (muahahaaa, mitens nyt näin? Koin illan päätteeksi ilkeilykohtauksen. kamalaa...)

Kohti tulevaisuutta

2010-01-14T16:15:00.012+02:00

Kamalan kiva päivä tänään. Meidän koulun kakkoset pääsivät tutustumaan jatkokoulutusmahdollisuuksiin Uni Expo-messuilla. Itse koin tapahtuman todella informatiiviseksi ja se avasi-ainakin pour moi-tulevaisuuden näkymiä. Nyt olen jo askeleen lähempänä sitä, mitä haluan isona tehdä. Onneksi on vielä ainakin vuosi aikaa löytää tulevaisuuden ihanneammatti. Tällä hetkellä mulla on vähän samat tunnelmat kuin ennen ysin yhteishakua joskus kasin lopulla, ysin alussa. Ahdisti koko ajan, mutta silloin kun yhteishakulomake sähköisesti täytettiin, epäilyksiä ei enään ollut. Ehkä mä koen sisäisen valaistumisen ja suuntaan katseeni tosi ihanaan ja kivaan opiskelupaikkaan. Ja mitä sitten, vaikken valaistuisikaan? Onhan tässä koko elämä aikaa. Voin filosofoida ja ajatella, että tällä hetkellä tulevaisuus on minulle kuin avoin ovi. Eikä voi edes tietää, mitä karmien toiselta puolelta löytyy. Ja onhan mulla monia varasuunnitelmia. Niistä ehkä myöhemmin. Vahvana loistavat suunnitelmat, jossa hankin 15 kissaa tai rakennan tulevan asuntoni seinät täyteen kollaaseja.

Hohohoo. Oli mulla kyllä vielä eilen eväät koulun puolesta, mutta koska ennen viimeistä tuntia nälkä yllätti, ruoka ihmeellisesti vain katosi. Noojaa kyllä sitä kahvillakin eli.

Hähähää. Hapanta naamaa näytän koko ajan. Nauruni nauran jo aamulla, illalla on pakko sitten tasapainottaa kärttyisyydellä

Yliopistoelämään tutustuin Ginan tutussa harmaasävyisessä kukkahameessa, ikivanhassa raitapaidassa (oikeesti, toi paita on ostettu seiskaluokan kevätjuhliin, lojunut kaapin pohjalla vuosia, kunnes tänään taas näki kelmeän päivänvalon) ja valkomustan paidan alle työnnetyssä mustassa topissa, jonka kauluksen pitäisi mun näkemyksenh mukaan olla tosi hieno, mutta jonka kaulus todellisuudessa näyttää vain ylimääräiseltä lerpakkeelta...

Mustat sukkahousut, totta kai.

Koko elämä edessäni, suuntaan kirkkaan katseeni pois tietokoneeni näytöstä kohti elämän tosiasioita (kuten läksyjä).

Iloisena ja virkeänä kuten näkyy. Oikeesti mulla on silmät auki. Otsis on vaan ylipitkäksi venähtänyt...

Trés chic

2010-01-13T16:37:00.004+02:00

Herranen aika. Olen kokonaan pastellisävyinen...Noo jaa. Huomenna ehkä jotain särmikkäämpää. Oli Kyllä todellinen leideilyolo tänään. Hame hulmusi ja koko asua voisi kuvata sanalla hempeä.

Tänään sain kehuja joka puolelta. Ranskan ope (joka on ennenkin kehunut asujani) ylisti kesäistä mekko/neule-yhdistelmääni ranskaksi. Trés chic et elegant. Kuulosti sen verran englannilta että jopa minä kykenin ymmärtämään. Muutenhan yläasteelta asti kartutettua ranskantaitoa en ole ikinä onnistunut luonnossa hyödyntämään. Klassinen stoori: viime kesänä Pariisissa joku ranskalainen kysäisi minulta ca va? ja minä en osannut siihen vastata. Vaikka cava/cava juttu oli ensimmäinen asia, joka kasiluokalla opittiin. Imeisesti hämmennyin charmikkaan ranskalaismiehen viehätysvoimasta ja menin sanattomaksi. :D Noo, kaikkea ei voi sisäistää. Onneksi elekieli toimi ranskantunnillakin ja hymyilin vain maireasti ja nyökyttelin päätäni kuin vieterinukke. Wii wii, trees bieen.

Shokkipaljastus: mekkoni onkin oikeasti hame. Joo, uskokaa tai älkää. Beessi(...kirjoitusasu ontuu...) vekkihame löydettiin joskus jostain tosi halvalla, mutta laiska kun olen en ole vielä(HUOM VIEELÄ) käytellyt maagisia ompelutaitojani mummopitkään hameeseen vaan vedän sen tyynen rauhallisesti kainaloihin asti. Vyö lantiolle ja paita pahimpia ryppyjä peittämään niin hyvä tulee.

Hattu on löytö jostain kirppikseltä(selkeää, tiedän). Alla oleva vaaleanvihreä/valkoruudullinen edestä napitettava mekkuli on sidottu vyötärölle ja päälle vedetty Ginan valkoinen neule. Kenkinä toimivat ruskeat nyöritettävät kenkäset. Valkoiset sukkahousut ovat nähtävyys: kuten olen jo joskus tainnut mainita yleensä sukkislinjalla mennään mustalla tai kiiltävällä. Kokeilen rajojani. Woow.

Koulusta kotiin kävellessäni onnistuin kaatumaan lumiseen ruusupuskaan. Oliskohan karman laki kun unohdin veikkani synttärit aamulla?

Lätkää

2010-01-12T21:27:00.006+02:00

Lähdin esittelemään vaatekertaani Blues-Jokerit lätkämatsiin. Kamulla oli muutama vapaalippu ja fiksuina likkoina mentiin sitten Barona-areenalle vaihtamaan kuulumisia. Jokerit muuten voitti 3-2. Wihii!

Mäh mäh mäh. Taas se fleda peittää 80 prossaa kasvoista.

Päätin näin leppoisan päivän kunniaksi valita vaatekaapistani kauniin valkoinen paituli kesämekkoni päälle. Valkoiset paidat ovat muuten mulle tappoa: päivän päätteeksi koko ruokalista näkyvissä etumuksessa... Tänään onnistuin vain läträämään meikkivoidetta paidan yläreunaan, mutta kätevänä tyttönä peitin sen huivilla. Eikö nyt ollutkin älynväläys? Kyllä mulla leikkasi. :D

Paita on Kierrätyskeskuksesta (mistäpä muualtakaan) bongattu (alanko jo toistamaan itseäni?). Kävin itseasiassa kaksikin kertaa kokeilemassa tuota valkeutta- mä osaan harkita, näettekös. Toisella kerralla lähti mukaan huikeaan 50 sentin hintaan. Pääntie on tosi kapea ja sen takia hieman epäilytti. Lisäksi kaula-aukosta lähtee kummallekin puolelle valkoiset.. mitenkäs sen nyt muotoilisi.. lerpakkeet (?) jotka ovat tosi hienot, jos niitä vain osaa kantaa. Mutta hihat ovat ihanan muhkeat ja päättyvät kolmenappiseen kavennukseen. Anteeksi hei todella, vaatetermit töppäilevät ja pahasti. Luulisi että ompelijan tyttärenä tietäisin, mutta ei. Tai sitten mulla on vaan über muistinmenetyskatastrofi.

Hame on muuten kamalan petollinen. Mustien sukkisten kanssa näyttäisi vielä semisäädylliseltä (oma mielipiteeni) mutta verkkosukkisten kanssa saa eriäviä mielipiteitä. Minä en mitään häpeä, mutta wanhojen treenien jälkeen kaveri vaan huikkasi ettei ole sitä sopivinta sorttia polkan vetoon(tai mitä ihmettä me nyt tanssittiinkin). :D Tahatonta vilauttelua... Värikäs mekko on muuten Kiinasta asti tänne pohjolaan raahattu. Kaverin alunperin, mutta lainasin sitä kerran ja sitten se vaan jotenkin jäi nurkkiini lojumaan... :) Kyllä se tämän takaisin saisi, jos pyytäisi...

Vyön on iskä tuonut tuliaisena Venäjältä noin 3/4 vuotta sitten. Alunperin kai tarkoitti veljelle tai itselleen, muttei kummankaan arkityyliin sovi, joten minä fiksuna likkana varastin sen käyttööni ja nykyään olen todella hienon ja uniikin (ainakin Suomessa) vyön ylpeä omistaja. Nokka pystyssä kehun vyötäni kaikille, joka edes vilkaiseekaan siihen päin. Kerrankin tuli mieluinen tuliainen, vaikkei ollut edes alunperin mua varten.

Ja kengät. Nyöritettävät nahkakakenkulit ovat suomalaista tuotantoa parin sentin koroilla. Tosi kätevät ja tämän hetkiset suosikkini. Pirkuleen kylmät kahdenkymmenen asteen pakkasilla, mutta muuten toimivat loistavasti.

ma-ma-maanantai

2010-01-11T18:47:00.010+02:00

Oikein iloista viikon alkua. Virkeydestä on kerrankin jotain tietoa ja tuntuu aivan, että koko päivä olisi tullut riehuttua ja naurettua (suureen) ääneen mitä tyhmimmille jutuille. Kanssaihmiset, koittakaa kestää. :)

Siitä värikkäästä yhdistelmästä ei kyllä ollut suuremmin tietoa aamulla. Mekon olin valinnut jo illalla ja siihen sitten koitetiin yhdistellä värikkäitä, valkoisia, mustia ja kuviollisia kauluspaitoja, neuleita, villatakkeja etc. Lopulta päädyin raidalliseen kauluspaitaa. Hiusongelmat korvasin karvahatulla ja sisätiloissa pinkillä rusettipannalla.

Mekko on äitini ensimmäinen työ ammattikorkeakoulussa. Olisko ollut joku "mukavuusasu puutarhurille" tai jotain yhtä inspiroivaa. Pituudesta on itse päksitty monta kymmentä senttiä pois ja hienosti onnistuin kerrankin ompelemaan sauman suoraa. 'Taputus selkään'

Huomatkaa (eli tuijottakaa tarkkaavaisena mekon etumusta) hakaset edessä. Aamulla pähkäillessä, minkä paidan laittaisi oli aina niin mukavaa avata ja uudelleen kiinnittää kivoja pikku hakasia... Ja päivän mittaan tuppailivat aukeilemaan ja ,kappas kummaa, tietysti kaikki kerralla. Muuten ovat oikeen hauskoja pikku hakasia- käytännön ongelmat vaan rassaavat.

Viimene kuva on otettu meidän paremmalla kameralla ja silti kuvanlaatu näyttää huonommalta. Vai onko vika minun silmissäni? Kuitenkin, talvivaatetus ei pue meikäpoikaa. Villatakki pullottaa ja kutittaa... Syksyllä käytin paljonkin samaista villaista pulloveria takin tilalla. Ei väliä, vaikka tuuli menee läpi ja sadesäästä ei voi edes puhua. Kivalta näyttää kun takiksi on tarkoitettu, mutta nyt talvisäällä tavallisen takin alla tekee oloni epämukavaksi. Tulee aivan lapsuusajat mieleen. Vaatteita oli niin paksulti, että liikkuminen kävi kuin Etelämantereen pingviinillä, sellaista vaappumista. Tänään ei olisi edes tarvinnut pakkautua naparetkeilijäksi, sen verran lämmintä iltapäivällä oli. Mutta kai sitä kuitenkin mieluummin on hieman kuumissaan kuin tärisyttää hampaansa pilalle.

Viimeisenä esittelen talvisaappaani.

Viime talvena olivat jalassa melkeimpä joka päivä, mutta vaikka tänä talvena on ollut huomattavasti talvisempaa, on näillä nahkaisilla kenkuleilla ollut huomattavasti vähemmän käyttöä. (Huikatkaa, jos saitte mitään selvää edellisestä lauseesta.) Olivat melkoisen kalliit, mutta viime talvena en ollut vielä löytänyt 2nd hand vaatteiden ja eritoten kenkien laajaa ja ,ah, niin ihanaa maailmaa. (Kengät muuten näyttävät aivan kamalilta kuvassa.) Nykyään valitettavasti määrä korvaa laatua, mutta olen tehnyt hyviä kenkälöytöjä niin UFF:ilta kuin kierrätyskeskuksestakin. Ja suomalaista nahkatuotantoa ovat nykyiset lempparini. Ja kai toisten ihmisten kengät ovat laatua, kun ovat kierrätykseen päässeet? Tai sitten mä en vain ihkutukseltani huomaa jotain tosi selviä vikoja... No enivei, tuli taas jotain tosi epäselvää järkeilyä... :P Täytyypä opetella kirjoittamaan selkeästi ja ytimekkäästi.

Opettelemalla oppii, mutta tämä talven kotitonttu häipyy nauttimaan ansaitusta kahden illan treenilomastaan.

Laif in Kisahalli

2010-01-10T16:06:00.001+02:00

Viikonloppu on hurahtanut iloisesti ohitse. Tässä muutamia asioita, joita harrastin vapaapäivinäni:

Keitin ja join PALJON kahvia. Vain se onnistuu pitämään minut elossa tässä liian hektisessä nykymaailmassa.

Toisaalta lungimpi elämä ei niin vain sopisi minulle. Olen tottunut juoksemaan paikasta toiseen ja olemaan koko ajan liikkeellä- pääasiassa harrastusteni takia. Vaikka jaksaa makoilla muutaman päivän putkeen, pidemmissä määrin se ei ole minulle sopiva ajantappomuoto. Siispä reseptinä toimii paljon kahvia, hieman energiajuomaa, kokista janoon ja vapaat hetket täytetään nukkumalla.

Katselin kohti varpaita. Aina sieltä jotain mielenkiintoista löytyy. Kun pitää itsensä (ja katseensa) maan tasalla ei voi pudota korkealta. Olen onneksi oppinut suhtautumaan elämään ei-niin-vakavasti ja iloisin mielin. Kaiken ei tarvitse olla tylsää, tasapaksua möttöä.

Mekko on überlöytö Kierrätyskeskuksen ilmaistavaroiden joukosta. Kun tarpeeksi kauan jaksaa penkoa, helmiä tulee vastaan. Believe me. Harmi vaan, että mekkosen kangas on haperoista ja todella sähköistä. Muuten todellinen j´adore mekko. (Kuvat eivät tee oikeutta.)

Mulla on menossa hämmentävä polvisukkavaihe. Vielä vuosi sitten ainoat sukkikset, joita käytin olivat mustia. Kokomustat sukkahousut aina ja 4ever. Nyt tuntuu, että joka päivä jalassa koreilevat reiälliset tai kiiltävät sukkikset ja polvisukat. Hyvin hämmentävää, sillä en edes ajattele omistavani monia polvisukkia. Mistä ovat ne kaikki tulleet?!?!

Masensin upeita talvipäiviä harmaalla pukeutumisellani ja huonolla kuvanlaadulla.

Hame: Gina Tricotin alesta noin vuosi(?) sitten ostettu parin euron mukavuus
Toppi ja neulejuttunen ovat (yllätys yllätys) äidin vanhoja vaatekappaleita. Neuleen historiasta sen verran, että alunperin äklön vihreän värin omistanut neule on DIY-menetelmällä värjätty.

Lisäksi vietin lukuisia tunteja toisessa kodissani: Töölön Kisahallilla. Leiriviikonloppu meneillään ja Kisis on varmaan ainoikainen paikka, jossa hyväksytään perjantai- ja lauantai-iltojen kello kymmeneen asti kestävät tappotreenit.

Tänk U und gute Nacht. Olen virallisesti loppuun kulutettu. 11 ja puoli tuntia treeniä tänä viikonloppuna takanapäin ja huomenna taas back to normal laif.
Ehkä onnistun piristämään itseäni oikeen kivalla asukokonaisuudella. :)

Kouluun

2010-01-07T17:12:00.013+02:00

Vuoden ensimmäinen koulupäivä on takana. Opiskelun kunniaksi koitin valita söpöjä koulutyttömäisiä vaatteita, mutta tyyliä voisi myös kuvata sihteerilookiksi, jos oikeen tarkkaan katsoo. Tänä aamuna oli muutenkin yllättävän kova vaatekriisi meneillään, varmaan pahin kuukausiin. En ikinä valitse päivän asua kauempaa kuin viisitoista minuuttia ja yleensä jo herätessä on jonkinsorttinen aavistus sen hetkisistä tunnelmista ja päivän vaatekerrasta. En yksinkertaisesti jaksa tavallisina päivinä tapella vaatteiden kanssa- mulla on jo tarpeeksi kiire muutenkin. Joten päädyin semi yksinkertaiseen, mutta hyvin toimivaan yhdistelmään vaalean vekkihameeni, mustan neuleeni ja mustakultaisen raitapaitani kanssa. Asua piristivät kultaiset legginssit ja pitsiset sukkahousut. Kouluun vielä vetäisin mustat polvisukat ja nilkkurit sääriäni suojaamaan.

Ja, kyllä tiedän ettei kuva ole siitä hehkeimmästä päästä, mutta minkäs teet kun on pimeää ja ei-niin-mahtavaa-laatua olevalla kameralla saa vain lol-laatuisia kuvia. Koitan kestää kunnes ihme ilmaantuu ja pääsen laadukkaamman kameran linssin eteen. Ja tiedän, taustaksi on kauniisti napsaistu huoneeni ovi, jota vuoraavat toinen toistaan järkyttävämmät julisteet. Asialle tullaan tekemään jotain piakkoin.

Vielä täytyy hieman valittaa hiuksista. Muutama viikko sitten väri lähenteli kaunista kirkkaan oranssia, nyt se on jo kulunut jonkinsorttiseksi ruskeaoranssiksi yhdistelmäksi. Ehkä mä elän vielä muutaman viikon tämä väri kuontalossa ja värjään juurikasvun ilmestyttyä hiukseni uudestaan ja teen jotain, jotta väri säilyisi hohtavana kauemmin.

Ja neule kauniisti auki repsottaa... Hiukset sottuisana pehkona päätä reunustavat... Siisteys ilmeisesti ei ollut päivän sana.

Koululaukkuna toimii iki-ihana ja kovasti rakastettu salkku. Monessa elämäntilanteessa on hengannut mukana jo ennen minun käyttöäni.

Kokonaisuudessaan oikeen mukava päivä kun sai illan viettää kotona- yletöntä ylellisyyttä minulle. Käväsin myös yleissivistämässä itseäni ja vilkaisemassa Tapio Wirkkalan näyttelyn WG:llä. Ja taas olen viisaampi ihminen.

Kekkosen kuva

2010-01-06T14:06:00.020+02:00

Apuva! Huomenna taas takaisin normaaliin elämään. Koulu ei houkuttele yhtään, voisi ihan hyvin jäädä vielä lomailemaan. Ainoa hyvä puoli on, että näkee taas kavereita.:)
Joululoma vierähti ohi aivan yllättäen. Kuten tavallista, en saanut aikaan mitää rakentavaa, vaikka suunnitelmia oli kuuhun asti. Miksi nyhvätä sisällä koulukirjojen kanssa, kun on niin paljon parempaakin tekemistä? Alekorit odottivat penkojaansa ja käytetyt tavarat kaipasivat uutta omistajaa. Äiti oikeen hermostui tavarakasoista, joita raahasin kotiin ja sanoi, että tälle on tultava loppu. Ainoa selitykseni on, etten enää koulun alettua ehdi kiertämään ympäri maita ja mantuja löytöjä metsästellen.
Tälläkin hetkellä fysiikan kirjani lepäilee kauniisti tietokoneen vieressä. Omatunto helpottuu huomattavasti kun teeskentelee aina välillä selailevansa momenttiyhtälöitä. Leikin hyvää koululaista, vaikka, im Moment, olen täydellisen keskittynyt elämäni muihin osa-alueisiin. Valitettavasti ne tuntuvat paljon mielenkiintoisimmilta kuin panostaminen. Saas nähdä, miten paluu arkeen käy.

Talvisimpiin (ja huomattavasti hauskempiin) asioihin:

Kuljeskelen tänä talvena ympäri pääkaupunkiseutua muhkeassa karvahatussani ja kierrätyskeskuksesta napatussa parin euron takissa. Takki oli yllättävän hyvä löytö ja olen aivan korviani myöten rakastunut siihen. Se on lämpimämpi kuin mikään muu vaatekappaleeni ja oiva suoja sekä viimaa että tuiskua vastaan. Kuvien kengät on 2nd handina ostettu ja sukkikset äidin vanhat. Arvatkaapa vaan, kuka on ollut muoti-ikonini tänä talvena.

Parempaa kuvaa en tähän hätään löytänyt, mutta kai tuokin ajaa asiansa semi hyvin. Enää vain lasit päähän ja olemme kuin kaksi marjaa. Hurray.

Ja kyllä, olen hyvin tietoinen blogini erittäin tylsästä ulkoasusta, mutta tällä hetkellä en enää jaksa taistella sen kanssa. Täytyypä valjastaa joku vähän minua parempi datis hieman ohjastamaan tietämätöntä reppanaa... Tai sitten valoistutan blogiani vain hurmaavalla persoonallisuudellani ja kerron että juu juu, ulkoasun on tarkoituskin olla pelkistetyn koreilematon. Muahahaa. Kukaan ei varmasti saa selville oivaa suunnitelmaani.

tärähdys

2010-01-05T12:35:00.013+02:00

Tärähtänyt kuva tämän päivän asusta. Kuten jo aikaisemmin ilmoitin, en ole erityisen kuvauksellinen ihminen. Peilistä katsottaessa pärstä näyttää jopa suht normaalilta, mutta kun sama ikuistetaan kameralle jostain syystä lopputulos on aina silmiä hivelevän ruma. No, sananlaskuja viljellen: harjoitus tekee mestarin. Eikai voi olla mahdollista, että vaikka mitä tekisin, tulokset linssin edessä ovat aina ja ikuisesti järkyttäviä? Eikai? Let´s hope.
Päivän asussa koreilevat:
-2nd hand kengät, joiden alkuperästä minulla ei ole hajuakaan. Jostain ne vaan ovat kotiin ilmestyneet.
-äitylin vanhat sukkahousut
-persikkakuvioinen mekko, joka on myöskin äidin vanha
-2nd hand paituli
-2nd hand hattu

Juu-u... Vaatevarastoni koostuu muiden ihmisten vanhoista vaatteista. Aika ajoin äitini yrittää salakavalasti heittää tarpeettomia vaatteitaan kierrätykseen, mutta eräs pieni tonttunen käy varastelemassa kermat päältä. On paljon helpompi ottaa käyttöön äidin vanhat rääsyt kuin kierrellä turhautuneena kirppareilla, koska vaatteet ovat tyyliini sopivia palasia menneiltä vuosikymmeniltä ja juuri sopivan kokoisia (eli vähintäänkin muokattavissa).

Taisteluni

2010-01-04T14:48:00.016+02:00

Monta tuntia taisteltuani tajusin merkittävän asian: en osaa poseerata valokuvissa. Monen kymmenen epätoivoisesti rämpsityn kuvan jälkeen tein päätöksen: on aika opetella näyttämään hyvältä valokuvissa. Ei ole vaatteista hyötyä, jos niitä ei osaa esittää kunnolla. Tietotekniikankaan (onko tuo edes oikea sana?) saralla en ole onnistunut. Taistelua on niin koneen, kameran kuin netinkin kanssa. Uusavuttomuuteni kostautuu karmaisevasti ja se ahdistaa. Edes kuvia en saa ladattua. On aika opetella käyttämään konetta ja internettiä hieman syvällisemmi. Tapanani ei ole tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta jos tekisin, ne voisivat olla jotain tämän tyyppistä:

1. opettelen käyttämään tietokonetta
2. opettelen pujottelemaan netin syövereissä kuin... kala vedessä
3. opettelen olemaan selkeä ja pysymään aiheessa. Ensimmäinen kirjoitukseni ja jo nyt poukkoillaan asiasta kolmanteen.

Toivottavasti vuodesta 2010 tulee tuottoisa ja kaikin puolin hilpeä tapaus. Vain aika näyttää, mitä tulee tapahtumaan, mutta ainakaan luovuuteni ei ole kärsinyt vuosikymmenen vaihtuessa, päin vastoin. Uusi vuosi on ilmeisesti sekoittanut pääni, sillä roudaan kotiin mitä erikoisempia vaatteita ja yhdistelen niitä vanhoihin vaihtelevin lopputuloksin. Ehkäpä olen löytänyt uuden suunnan pukeutumiseeni. Toivotaan parasta.

Yhden kuvan kehtaan laittaa esille... Jos nyt tästä nopsasti saisi luovuuden lentämään ja naaman kauniiksi, että enemmänkin kuvia kameraan saisi napsastua.
Ylläni ovat
-ikivanhat ruskeat polvisukat, jotka joskus äidiltä varastin
-hopeiset legginssit lahjaksi saatuna
-mummon vanha hame kaukaisuuksien takaa
-Gina Tricotin alesta ostettu vaaleanpunainen villapaita (jonka alla on valkoinen toppi)
-lahjaksi saatu huivi
ja kirsikkana pääni päällä tänä talvena käyttöön otettu 2nd hand karvahattu, joka nykyään pomppii oranssin kuontaloni päällä joka päivä.
Karvahatusta voisin selittää vaikka romaanin, niin kiintynyt olen omaan kaunokaiseeni. Ehkä jätän se myöhemmäksi.